Pekka Laineen Ihmemaa

Pekka Laineen Ihmemaa

Vangelis maalasi uuden maailman hehkuvilla väreillä

su 22.5. klo 10.05–11.01
Viimeisin

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja.

Yle Radio Suomessa sunnuntaisin klo 10

Aiemmat lähetykset

Vangelis maalasi uuden maailman hehkuvilla väreillä

su 22.5. klo 10.05–11.01

Kuka on popmusiikin historian merkittävin kreikkalainen musiikintekijä? Olipa helppo kysymys. Viime tiistaina 79 vuotiaana kuollut Vangelis oli kotimaassaan Kreikassa poptähti 1960-luvun puoliväliin mennessä. Taitavan kosketinsoittajan tähtäin oli kuitenkin korkeammalla. Aphrodite’s Child yhtyeen musiikillisena johtajana Vangeliksesta tuli kuuma nimi psykedelia- ja progeajan Euroopassa. Popmaailman pinnallisuudelle selkänsä kääntäneen kreikkalaisen varsinainen läpimurto tuli elokuvamusiikin säveltäjänä ja uudistajana. Syntetisaattoreiden aikakauden suuriin nimiin kuuluva Vangelis näytti Chariots of Fire- ja Blade Runner-elokuvien soundtrackeilla uuden suunnan elokuvamusiikille. Hänen mahtipontisista elokuvateemoistaan on tullut modernin ajan klassikoita.

Vangelis: Titles – Chariots of Fire Vangelis: Abraham’s Theme- Chariots of Fire Vangelis: The End Title- Blade Runner Vangelis: Tears in Rain- Blade Runner Vangelis: The Conquest of Paradise- 1492 Vangelis: A Song Aphrodite’s Child: The Four Horsemen Aphrodite’s Child: It’s Five O’Clock Pulp: Common People Lykke Li: 5D

Pehmeä on uusi kova

la 21.5. klo 3.02–3.58

Se mikä oli ennen arvostettavinta ja parasta rockissa ei välttämättä ole sitä nyt. Sama toimii toisinkin päin. Ylenkatsotusta voi tulle kiihkeän fanituksen ja musahifistelyn kohde. Näin on käynyt 1970-80-luvun soft rockille. Miljoonia myyneet soft-aikuisrock-sinisilmä soul-levyt pyörivät aikanaan alelaareissa, mutta nyt puleerattu ja pehmeä estetiikka kiinnostaa usein enemmän kuin läpeensä kanonisoitu virallinen ”aito” rock.

Captain and Tennile: Do That To Me One More Time Peaches and Herb: Reunited Seals and Crofts: Diamond Girl Nicolette Larson: Lotta Love Loggins and Messina: Ridin’ The Wind Ambrosia: Biggest Part of Me The Walters: I Love You So HAIM: Lost Track Michael Bleu: Olen yksin pehmoaino: Haluun takas mun perhoset

Tuhlaajapoikia ja reissunaisia

la 14.5. klo 3.02–3.58

Äiti ymmärtää, että ovella tärkeänä päivänä koputtava lapsi voi olla tulossa rajulta reissulta. Me tiedämme tarinat tuhlaajapojista, joita löytyy liuta rockin historiasta. Mutta miksi aina poika? Voisiko rikkeensa anteeksi saava rakastettava lurjus olla kerrankin nainen? Ja onko kaikissa liemissä uitetun kehäketun pakko olla lurjus? Bonnie Raitt on kiertänyt muutakin kuin tahkoa ja silti hän on symppis. Tom Waits on hyvä esimerkki siitä, että elämä varjopuolen kuvaaja voi olla ulkopuolinen tarkkailija. Aina ei tarvitse itse rypeä kuvatakseen rypemistä uskottavasti. Mielikuvituskin on keksitty.

Nick Lowe: Mama Said Dean Martin: Gentle On My Mind Bonnie Raitt: (Goin’) Wild For You Baby Tom Waits: Downtown Train Holly Cole: Looking For The Heart of Saturday Night Rod Stewart: Tom Traubert’s Blues Belle and Sebastian: Prophet’s On Hold Jens Lekman: A Postcard to Nina Jukka Nousiainen ja Kumppanit: Syntyä rokkaamaan Yona: Heihei

Pelastusta köyhille ja lisää kierroksia diskopalloon

la 7.5. klo 3.02–3.58

Marssitaanko työväen asialla vai bailataanko ankarasti kravatti vinossa? Vapussa soi monenlainen musiikki. Mannermainen viihde tekee tilaa discomusiikin hypnoottiselle rytmille. Kaikki unohtuu, aika kadottaa merkityksensä ja tanssi vie mukanaan. Mutta onko tällainen puuha viisasta, jos edessä on normaali työviikko?

KOM-teatterin lauluyhtye: Vapauden kaiho Helsingin työväenyhdistyksen soittokunta: Työväen marssi The Vostok Allstars: Pink Champagne Cascade: Rokkibeibi Lizzo: About Damn Time Malla: Ollaan jossain kiinni Paul Desmond: Bridge Over Troubled Water Linda Ronstadt: But Not For Me Helen Merrill: Spring Will Be A Little Late This Year Jackson Browne: Your Bright Baby Blues Musiikillinen kollektiivi Roihuvuori: Kuin höyhen tuulessa

Aikuiset naiset avasivat maailman Kanervalle

la 30.4. klo 3.02–3.58

Itä-Vantaalla 1990-luvulla Kanerva Salomaan huoneessa tapahtui ihmeitä. CD-levy lähti soimaan ja Kanerva näki maailman avautuvan edessään. Korvissa soivat kutsuvat naisäänet, joita oli pakko lähteä seuraamana. Matka edessä oli mutkikas, mutta sen suunta oli selvä. Kanervasta tuli laulaja, joka laulaa omia laulujaan. Kolmannella albumillaan Perijät hän menee sinne, minne harva lauluissaan tohtii mennä. Siellä on lapset, puolisot, jokapäiväiset huolet, unelmat, intohimot ja stressisumat, kaikki mahdollinen kerralla tässä ja nyt. Sitä kutsutaan elämäksi. Ja kaiken takana ne houkuttelevat ja huumaavat naisäänet. Maustetytöt x Agents: Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään Olavi Uusivirta: Kielletty leikki Jari Raaste: Tunteet laatikkoon Kanerva: Perijät Alanis Morisette: All I Really Want Suzanne Vega: 99.9 F Eva Dahlgren: Jorden är ett litet rum Tame Impala: The Boat I Row