Pekka Laineen Ihmemaa

Pekka Laineen Ihmemaa

Tuomo Prättälä uskoo omaääniseen sielukkuuteen

eilen klo 10.05–11.01
Viimeisin

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja.

Yle Radio Suomessa sunnuntaisin klo 10

Aiemmat lähetykset

Tuomo Prättälä uskoo omaääniseen sielukkuuteen

eilen klo 10.05–11.01

Tuomo Prättälään liitetään usein titteli ”jazzmuusikko”. Vaikka Tuomo on soittanut urallaan merkittävissä jazz-kokoonpanoissa kuten Ilmiliekki Quartet-yhtyeessä, hän ei koskaan ole muusikkona ole ajatellut olevansa yhden perinteen spesialisti. Vapaasta improvisaatiosta innostuva pianisti on matkan varrella löytänyt itsestään rytmimusiikin ennakkoluulottoman moniosaajan ja sielukkaan aulajan. Quintessence-yhtyeen riveissä syvälle grooven saloihin sukeltanut Prättälä on sooloartistina edennyt soulista laulaja-lauluntekijämusiikkiin ja elektronisen funkin sirpaleisiin sfääreihin. Suomalaisen rytmimuusikkokunnan arvostetuimpiin tulkitsijoihin kuuluvan soittajan avara katse kuuluu myös Markus Nordenstrengin kanssa perustetun Tuomo&Markus-yhtyeen modernin juurevassa musiikissa.

Belle&Sebastian: I Don’t Know What You See in Me Tuomo: True Friend Tuomo&Markus: Predator Miles Davis: On Green Dolphin Street D’angelo: The Root The Band: Tears of Rage The Saxophones: Take My Fantasy (Maston remix)

David Crosby ja harmonian ääni

la 28.1. klo 3.02–3.58

David Crosbyn kuolema tammikuun 19. päivänä ei ollut mikään shokkiuutinen. 1960-luvun esiinnostamiin ikoneihin kuulunut viiksiniekka eli jatkoajalla. Psykedelia-ajan käynnistämät seikkailut olivat vaatineet veronsa. The Byrds-yhtyeen riveissä poptähdeksi noussut Crosby oli laulajana yksi suurista. Suurten sankarisoolojen sijaan hänen erityislahjansa oli harmonialaulu. David Crosby näytti erimerkillään, että oikein yhdistettynä ihmisäänet voivat synnyttää selittämätöntä taikaa. Viimeistään Crosby, Stills & Nash-kokoonpanon ikonisilla levyillä taivaallisten stemmojen erikoismies nousi legendan asemaan. Siviilielämässä Crosby ei noudattanut yhtä tiukasti harmonian lakeja. Ikihippi jätti esimerkiksi ihmissuhteiden rintamalla jälkeensä myös savuavia raunioita.

The Byrds: Everybody’s Been Burned The Byrds: Turn, Turn, Turn The Byrds: He Was A Friend of Mine (Live at Monterey International Pop Festival) Crosby, Stills & Nash: Guinnevere Crosby, Stills, Nash & Young: I Almost Cut My Hair David Crosby: Laughing David Crosby: I Won’t Stay For Long Tuomo&Markus: Let This Season Go Joska Josafat: Vanki

Jeff Beck ja sähkökitaran sielu

la 21.1. klo 3.02–3.58

Vaikka tammikuun 10. päivänä kuollut Jeff Beck oli rock-historian suurimpia kitarasankareita, hänestä ei koskaan tullut kaupallisessa mielessä samanlaista supertähteä kuin aikalaisistaan Eric Claptonista ja Jimmy Pagesta. Beck jää pophistoriaan sähkökitaran seikkailuhenkisenä individualistina ja pelottomana visionäärinä, jota kollegat palvovat yhtenä oman alansa suurimmista muusikoista. The Yardbirds- ja The Jeff Beck Group-yhtyeiden virtuoosimaisena soolokitaristina Beckistä tuli 1960-luvulla ihailtu rock-tähti, joka valitsi haastavamman tien. Kaupallisen potentiaalin sijaan Jeff Beck keskittyi jazzin ja rockin välistä raja-aitaa horjuttaneeseen instrumentaalimusiikkiin ja täysin omintakeisen soittotyylin luomiseen. Beck haastoi itsensä muusikkona uudistumaan vuodesta toiseen, mikä kuului hänen levytyksissään. Viime kesänä Suomessa konsertoinut kitaristi oli monien mielestä ilmaisuvoimaisimmillaan 2000-luvulla, 40 vuotta läpimurtonsa jälkeen.

Jeff Beck: Beck’s Bolero Jeff Beck and The Big Town Playboys: Cruisin’ The Yardbirds: Heart Full of Soul The Yardbirds: Shape of Things The Jeff Beck Group: Morning Dew Beck, Bogert, Appice: Superstition Jeff Beck: Cause We’ve Ended As Lovers Jeff Beck: Where Were You Jeff Beck feat. Imelda May: Lilac Wine Jeff Beck: Nessun dorma

Rock’n’rollin ikuinen aurinko

la 14.1. klo 3.02–3.58

Levytuottaja Sam Philips kuuli ympärillään uuden soundin synnyn ja ajatteli, että sitä kehittämällä ja taltioimalla maailmasta tuli parempi paikka. Tietysti siinä sivussa voisi ansaita rahaa. Sekin olisi hyvä asia, Amerikassa kun oltiin. Rockhistorian tärkeimpiin tuottajiin ja visionääreihin kuuluneen Philipsin syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta tammikuun viidentenä. Mies oli paljon muutakin kuin Elvis Presleyn löytäjä. Dokumenttielokuva Sheryl Crow paljastaa sekin, että kuvamme musiikkimaailman menestyjistä on kovin yksipuolinen.

Hank Williams: I’ll Never Get Out of This World Alive Elvis Presley: Mystery Train Little Junior Parker and The Blue Flames: Feelin’ Good Howlin’ Wolf: Moanin’ at Midnight Carl Perkins: Honey Don’t Johnny Cash: Folsom Prison Blues Adele: Hold On Sheryl Crow: If It Makes You Happy Sheryl Crow: My Favorite Mistake Brandi Carlile: Right on Time Pegasos: SIsko-kulta

Jäähyväisvalssi, supersankarin samba ja makeita hetkiä popnostalgikolle

la 7.1. klo 3.02–3.58

Jäähyväisvalssi, supersankarin samba ja makeita hetkiä popnostalgikolle

Vaikka uuden ja vanhan taitekohdassa katseet kannattaa suunnata eteenpäin, saa vielä muistella mennyttä. Vuosi 2022 oli musiikissa tapahtumarikas monella tapaa. Kovan luokan staroja siirtyi ajasta iäisyyteen taajaan. Globaalilla mittapuulla suurin sankari lähti kun jalkapallon ensimmäinen supertähti Pelé kuoli joulukuun 29. päivä. Hän oli paitsi lajinsa legenda myös popkulttuurin ikoni. Päättynyt vuosi oli paljon muutakin kuin liuta suru-uutisia. Musiikkifanille antoi aihetta kunnianhimoinen kotimainen pop ja nerokkaasti poimittu popnostalgia televisioruudussa.

Carola: Hyv’ yötä-Farewell Waltz Jackson do Pandeiro: O Rei Pelé Pelé & Elis Regina: Vexamao Pelé & Elis Regina: Perdao nao tem Umberto Bindi: Il Nostro Concerto Raffaella Carra: A far l’amore comincia tu Lyyti: Ennätyshelteet Sin Cos Tan: Not In The Business of Forgiving Weyes Blood: It’s Not Just Me, It’s For Everybody Nick Waterhouse: Monterey