Pekka Laineen Ihmemaa

Pekka Laineen Ihmemaa

Romuluinen ja rujo on kaunista

eilen klo 3.02–3.58
Viimeisin

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja.

Yle Radio Suomessa sunnuntaisin klo 10

Seuraava lähetys

Pekka Laineen Ihmemaa

tänään klo 10.05–11.00

Anna kaikkesi ja ole samalla aivan rento. Tämä lähes mahdottoman kuuloinen ohje tuottaa yleensä sykähdyttävimmät hetket musiikissa. Sama asia sitoo artistit huippu-urheilijoihin tai ylipäätään kehen tahansa, jonka pitää pystyä parhaimpaansa. Miten tehdä täysteholla ja samalla rennosti? Soivassa lopputuloksessa kuuluva helppouden vaikutelma on usein kuulijalle nautinto. Toki rentouden takana on aina verta, hikeä ja kyyneleitä.

Maria Muldaur: Buckets of Rain Steve Miller Band: The Joker Stealer’s Wheel: Stuck In The Middle Ace Frehley: New York Groove Django Reinhardt: You Rascal You Manolo Sanlucar: Maestranza The Valkyrians: Mr.Train Litku Klemetti: En elä Stinako: Pelasta mut

Aiemmat lähetykset

Romuluinen ja rujo on kaunista

eilen klo 3.02–3.58

Rockissa kauneus löytyy usein kaukana pikkusievästä ja koreasta. Musiikki voi olla parhaimmillaan, kun se on käsityötä ja kotiruokaa. Rosoisuudella pelaaminen on myös huipputaitureiden kenttää. Crazy Horse-yhtyeen maaginen huojunta, Louis Armstrongin sepelinkarhea laulu, Hiski Salomaan tahallinen honotus ja Tom Waitsin kummajaiskabaree ovat haastaneet kauneuskäsityksiä hyvällä menestyksellä.

Crazy Horse: I Don’t Want To Talk About It Jukka Nousiainen ja Kumppanit: Raskain askelin Nikita Titov: Mä tuun takas kesällä Rosita Luu: Klaudia Louis Armstrong: Jeepers Creepers Hiski Salomaa: Lännen lokari Tom Waits: Invitation to The Blues Marianne Faithfull: No Moon in Paris Koiton laulu: Epilogi

Musiikki on ikuinen virta

la 24.9. klo 3.02–3.58

Musiikki on liikettä. Mutta liikettä on monenlaista. Sanat ja sävelet voivat laahustaa,kävellä tai ravata eteenpäin. Ehkä kaunein ja vaikuttavin liikkeen muoto on se, kun asiat virtaavat. Musiikintekijät hyvin usein pyrkivät juuri siihen, että kappale virtaisi pakottomasti, ilman irvistäviä puserrusta, irvistäviä saumoja tai kakomista. Joesta laulaminen ei vielä riitä, mutta laulu muistuttaa oikeasti jokea, ollaan suurten asioiden äärellä.

Kehro: Lumpelo First Aid Kit: Going Out of My Head Carita Holmström: Joki Judee Sill: Crayon Angels Bill Callahan: Coyote Heikki Salo: Kaatuu valtamerilaivojakin Jan Johansson: Sinclair visan (La Folie) Weyes Blood: It’s Not Just Me, It’s Everybody Johan Sebastian Bach: Sarja soolosellolle n:o 1, G-duuri osa 4 (Marko Ylönen)

Aaveballadeja ja oppitunteja elämänkoulussa

la 17.9. klo 3.02–3.58

Onko poppi ja rokki parhaimmillaan silloin kun meininki on hurjaa? Ei välttämättä, sillä riipaisevat slovarit ovat aivan yhtä tärkeitä kuin villi kaahaus. Joskus teinipopballadit ovat paljon rajumpia tapauksia kuin äkkiseltään uskoisi. Romanttisen kuoren alla pulputtavat tummat virrat ja joskus meno on jopa kalmankatkuista- vaikka ihan vaan lemmestä luritelllaan. Raastavissa hitureissa on magneettista vetovoimaa niin artisteihin kuin myös yleisöön. Miksi Lady Gaga haluaa väkisin laulaa tummanpuhuvaa sarkasmia tihkuvan laulun, jonka teini-ikäinen poika kirjoitti 1930-luvulla? Miksei Billie Holidayn traaginen hehku mene koskaan pois muodista? Suuret balladiklassikot pitävät pintansa halki vuosikymmenten.

John Leyton: Johnny Remember Me Joyce Heath: I Wouldn’t Dream of It Sanford Clark: Still as The Night Billie Holiday: I’m A Fool To Want You Lady Gaga: Lush Life Dave Gahan: Lilac Wine Mick Hucknall: I’d Rather Go Blind Def Leppard: Love Bites Vera Lynn: The White Cliffs of Dover

Vuosi 1992 oli sekavaa aikaa, joka oli ihan hiljattain ja kauan sitten

la 10.9. klo 3.02–3.58

Kolmekymmentä vuotta popmusiikissa voi olla ikuisuus tai yksi silmänräpäys. Pieni satunnaisotanta vuoden 1992 musiikkisadosta paljastaa maiseman, jossa on sikinsokin homehtunutta ja todella raikasta soundia. Miltä huippumenestynyt huippulaatu kuulostaa nyt? Kuka näki popin tulevaisuuteen?

Hector: Syyskuu Ace of Base: All That She Wants Ace of Base: The Sign Dr.Dre: Nuthin But a G Thang Leon Haywood: I Want to Do Something Freaky To You Tori Amos: Winter Annie Lennox: Walking on Broken Glass Neil Young: Harvest Moon Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Beatles Knife Girl: Never Let Go

Tämä laulu perustuu tositapahtumiin

la 3.9. klo 3.02–3.58

Syntyykö suuresta historiallisesta tragediasta suuria lauluja? Joskus kyllä, useimmiten ei. Suuri aihe ei välttämättä tee hyvää laulua. Tosin taitavissa hyppysissä dramaattiset tositapahtumat pysyvät kiinnostavina myös laulumuodossa- oli kyse sitten dopingskandaalista tai tuhoisasta tulvasta. Toisinaan ihmiskuntaa järkyttävä tragedia lyö lauluntekijälle jauhot suuhun ja tärkeä aihe surkastuu lauluksi, joka ottaa itsensä liian vakavasti.

Rock Siltanen Group: Lahti 01 Randy Newman: Louisiana 1927 Connie Francis: In the Summer of His Years The Byrds: He Was a Friend of Mine John Denver: Calypso Samuli Putro: Kakarat Samae Koskinen: Saat pian sen kaiken Kytäjä: Nauttinen hämärä/Nautical Twilight Tedeschi Trucks Band: Sweet Soul Song Pepe ja Saimaa: Tällä kadulla