Pekka Laineen Ihmemaa

Pekka Laineen Ihmemaa

Jäähyväiset katujen pop-diivalle, avaruustango ja sävelsilta Espanjasta Laatokalle

tänään klo 3.02–3.58
Viimeisin

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja.

Yle Radio Suomessa sunnuntaisin klo 10

Aiemmat lähetykset

Jäähyväiset katujen pop-diivalle, avaruustango ja sävelsilta Espanjasta Laatokalle

tänään klo 3.02–3.58

The Ronettes-yhtyeen solisti Ronnie Spector oli täydellinen pakkaus. Hänellä oli tyyli ja hänellä oli ääni. Tammikuun 12.päivänä kuollut laulaja ei päässyt helpolla. Spectorin tarinasta tuli kertomus hyväksikäytöstä ja siitä selviytymisestä. 1960-luvun karismaattinen ikoni oli vahvojen naisartistien esikuva ja taistelija, joka piti puolensa. Musiikki on tehty sitä varten, että ihmiset saavat voimaan ja oppivat lentämään. Vaikka tangon tahtiin kohti avaruutta ja karjalaista sävelmää espanjalaisittain soittaen.

The Ronettes: Be My Baby Ronnie: So Young Ronnie Spector and The E-Street Band: Say Goodbye to Hollywood Blondie: Sunday Girl J.Karjalainen: Oulu, Wisconsin Jukka Orma: Täysikuu Osmo Palmu: Konevitsan kirkonkellot The Weeknd: Take My Breath Tiisu: Olipa kerran Varre Vartiainen: Dolphin Romance

Voi kuinka ihanaa eli kohtalokas aamiainen

la 15.1. klo 3.02–3.58

Jos aikuinen sanoo toistuvasti ”ihanaa” i kuullessaan pop-musiikkia, kuulostaako hän täyspäiseltä? Pitäisikö tämä adjektiivi säästää koiranpennuille? Mutta minkäs teet, jos laulu on oikeasti ihana. Entä sopiiko laatumääre ”kohtalokas” romanttisiin aamutunnelmiin? Meneekö kiva fiilis solmuun, jos aletaan laulaa kuolemasta ja ihan vakavissaan. Jos tekee sen ranskaksi, huomaako kukaan?

Spanky and Our Gang: Sunday Will Never Be The Same Frank Sinatra: The Train John Cale: Paris 1919 Scott Walker: My Death Edit Piaf: Lovers For a Day Jacques Brel: La Chanson des Vieux Amants

Marc Almond: Yesterday When I Was Young Constantine and The Call Operators: Losing Game Satu Lii: Elämä ikkunan takana

Vilkaisu peruutuspeiliin ja kaasu pohjaan

la 8.1. klo 3.02–3.58

Tuleeko ikävä vuotta 2021? No ei välttämättä, mutta oli siinäkin puolensa. Muutama musiikkimuisto raskaasta vuodesta tuo nostetta matkalla tuntemattomaan. Vilkaisu peruutuspeiliin ja sitten kaasua. Melankolisen miehen maalailusta ja rohkean naisen sanoista saa potkua reissuun. Uudesta vuodesta tiedämme sen, että hyvä musiikki ei lopu maailmasta- eikä menneiden muistelu.

The War on Drugs: I Don’t Live Here Anymore Vesa-Matti Loiri: Joka pojalla on siivet Marinero: Nuestra Victoria Malady: Haavan väri Punomo: Paljon, enemmän Sierra Ferrell: Jeremiah Blue Öyster Cult: Cities on Flame On With Rock’n’roll Gabriels: Blame Linda Fredriksson: Lempilauluni

Aikka Hakala soitti kompit ja Jukka Itkonen runoili riimit

la 25.12.2021 klo 3.00–3.55

Musiikin avaintekijöitä löytyy muualtakin kuin kirkkaista valokeiloista. Tänään pääosassa kaksi hiljattain kuollutta suomalaisen musiikin merkkimiestä, jotka tekivät työnsä parrasvaloilta varjossa. Aimo ”Aikka” Hakala oli rock-rumpalina pioneeri ja pitkän linjan luottosoittaja. Rautalangasta lähtenyt polku vei starojen taustalle ja miehen tanakka rummutus loi perustan monelle suomalaiselle rock-klassikolla. Runoilija Jukka Itkonen kirjoitti tekstejä, joissa soi kielen kauneus ja lämmin sydän. Monipuolisuusmies runoili lapsille ja aikuisille, musiikilla ja ilman.

The Avengers: Volgan rannalla Albert Järvinen: Teenage Nervous Breakdown Freud, Marx, Engels ja Jung: Danny Show Magyar: Uusiin maisemiin Topi Sorsakoski ja Agents: Päivät ilman sinua Pedro’s Heavy Gentlemen: Miljoon markan pakarat Jukka Itkonen: Päivä elämässä Birdy: White Winter Hymnal Aztec Camera: Walk Out To Winter Joni Mitchell: Urge For Going Scott Hamilton: Have Yourself a Merry Little Christmas