Pekka Laineen Ihmemaa

Pekka Laineen Ihmemaa

Jim Pembroke oli paras mahdollinen lahja suomalaiselle rockille

su 17.10. klo 10.05–11.01
Viimeisin

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja.

Yle Radio Suomessa sunnuntaisin klo 10

Aiemmat lähetykset

Jim Pembroke oli paras mahdollinen lahja suomalaiselle rockille

su 17.10. klo 10.05–11.01

Kun James Francis Pembroke astui Suomen maakamaralle vappuna 1965, hän toi parhaat mahdolliset tuliaiset mukanaan. Nuoren rhythm and bluesia rakastavan moppitukan mukana aito brittiläinen popvainu ja tyylitaju tuli kylmään pohjolaan. Jim Pembroke päätti jäädä ja hänestä tuli yksi suomalaisen rockin tärkeimmistä muusikoista ja lauluntekijöistä. Jimin bändit ovat klassikoita. Blues Sectionista syntyi Wigwam, punaisena lankana Pembroken komeat, sielukkaat ja älykkäät poplaulut. Suomalainen rock-yleisö sai kuullakseen maailmanluokan rock-sävellyksiä. Wigwamista tuli MELKEIN ensimmäinen maailmanvalloittajamme. Tärkeintä on kuitenkin se, että reilu viikko sitten, lokakuun 8.päivänä 75 vuoden ikäisenä kuollut Jim Pembroke jätti pysyvän jäljen suomalaisen rockin tarinaan.

Wigwam: Nuclear Nightclub Jim Pembroke and The Pems: I Don’t Mind, I Got Mine Blues Section with Jim Pembroke: Semi-Circle Solitude Wigwam: Henry’s Highway Code Wigwam: Lost Without a Trace Hot Thumbs O’Riley (Jim Pembroke): Grass For Blades Wigwam: Marvelry Skimmer Pedro’s Heavy Gentlemen: Promised Land Pedro’s Heavy Gentlemen: Mother-Matuska Jim Pembroke: My Time Again Jukka Gustavson Street Level: First Love

Tanssilattia rokkaa ja Jimi Hendrixin henki palaa Afrikkaan

la 16.10. klo 3.02–3.58

Kiinnostavin musiikki syntyy yhteentörmäyksistä. Kun diskon hypnoosi sekoittuu rokkiin, latinorytmi palaa Afrikkaan ja ulvova sähkökitara löytää uuden kodin Saharan autiomaasta- silloin alkaa tapahtua. Joskus artisti voi kehittää jotain uutta tietämättään. Näin kävi rokkari Billy Squierille, joka epähuomiossa valoi kivijalkaa tulevaisuuden räppistarojen soundille.

Melody Gardot: Morning Sun Bobby Blue Bland: Ain’t No Sunshine Talking Heads: Once In a Lifetime Janka Nabay: Stop Jealous Orchestra Baobab: Colette Mdou Moctar: Afrique Victim Billy Squier: The Big Beat Paul Simon: Something So Right The Harptones: Life Is But a Dream

Balladilla päähän eli hiljaista puhetta ja äänekästä laulua rakkaudesta

la 9.10. klo 3.02–3.58

Reippaasti imelletyt ja suuria tunteita valuvat balladit ovat popmusiikin kuninkuuslaji. Rokkiuskottavuuspisteitä niillä ei hankita, mutta maailman niillä voi vallita. Isot slovarijärkäleet ovat levinneet kaikkialle. Niitä joko rakastaa tai vihaa. Useinsekä että ja yhtä aikaa. Tunteikkaat rakkauslaulut voivat olla äärimmäistä popmusiikkia.

Andy Williams: Speak Softly Love Badfinger: Without You Barbra Streisand: Woman In Love Toni Braxton: Un-Break My Heart Red Hot Chili Peppers: Under The Bridge Scorpions: Wind of Change Adele: Someone Like You Ken Boothe: Everything I Own Pambikallio: Antaa tulla vaan Luiz Bonfa: Yesterdays

Paras kappale ja tärkein rokkivuosi eli listojen sula hulluus

la 2.10. klo 3.02–3.58

Mikä on maailman paras kappale? Hullu kysymys, johon jokaisella musiikkifanilla on satoja vastauksia. Ajatus parhaasta laulusta, bändistä, kitaristista tai musiikkivuodesta on mieletön, mutta silti maailma on täynnä listoja, joissa mahdotonta yritetään. Parasta listoissa on se, että saadaan väittely aikaiseksi. Onneksi listojen ja ”virallisen totuuden” ajatus muuttaa muotoaan. Rolling Stone-lehden tuore äänestys listaa 500 parasta kappaletta ja pistää herneen syvälle vanhan rokkidiggarin nenään.

Francois Hardy: Tiny Goddess Aretha Franklin: Respect The Beatles: Strawberry Fields Forever Beyonce feat. Jay Z: Crazy In Love Nirvana: Come As You Are The War on Drugs: I Don’t Live Here Anymore My Morning Jacket: Love Love Love Kacey Musgraves: Gracias a la Vida AURAL: Tuuli Johanna Iivanainen: Broken River

Rikollisen kaunista leffamusiikkia ja sopivasti hullua rock-taidetta

la 25.9. klo 3.02–3.58

Monet laulut ovat itsessään silkkaa elokuvaa. Suljet silmäsi ja filmi lähtee käyntiin. Sataman valot, kaupungin sateiset kadut ja kovaonniset kulkurit ilmestyvät eteesi. Mikäli mielikuvaharjoituksen ääniraitana toimii oikeasti elokuviin kytkeytyvä kappale, käsissä on todellinen päänsisäinen multimediashow. Keskiyön Cowboy-elokuvan tunnusmelodia on klassinen esimerkki popin ja leffan toimivasta liitosta. Täydellisen elokuvalaulun tekijä ei itse kuitenkaan koskaan päätynyt parrasvaloihin.

Veeti and The Velvets: Sataman valot Ami Loven: Kun yö saapuu Pariisiin Nilsson: Everbody’s Talking Beth Orton with Terry Callier: The Dolphins Fred Neil: Little Bit of Rain Sparks: This Town Ain’t Big Enough For Both Of Us Richard Dawson and Circle: Lily Jukka Nousiainen ja Kumpp.: Matkalla kotiin Lyyti: Tulen sinua vastaan hautausmaalle Itä-Hollola Installaatio: Sydän särjetään Eva Cassidy: Autumn Leaves