Pekka Laineen Ihmemaa

Pekka Laineen Ihmemaa

Syntymäpäiväsankari Cliff Richard saa juhliinsa melankolisia vieraita

su 18.10. klo 10.05–11.01
Viimeisin

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja. Yle Radio Suomessa sunnuntaisin klo 10.

Aiemmat lähetykset

Syntymäpäiväsankari Cliff Richard saa juhliinsa melankolisia vieraita

su 18.10. klo 10.05–11.01

Sir Cliff Richardista ei sitä heti uskoisi: hän oli nuorena tulikuuma rokkari. Ensimmäinen brittiläinen aito rock’n’roll-laulaja rauhottui luontevasti pehmeämmäksi keskitien poppariksi, jonka ura hakee pituudessaan vertaa Iso-Britannian pophistoriasta. Hän täytti tämän lokakuun 14. päivänä 80 vuotta. Syntymäpäiväjuhlien vieraslistalle on pujahtanut myös surumielistä sakkia maailman eri kolkista.

Cliff Richard and The Shadows: Dynamite Cliff Richard: Dicintello vuie Cliff Richard: Devil Woman Cesaria Evora: Sodade Los Angeles Negros: Como suisiera decierte Jeanette: Soy rebelde Tuula Amberla: Korppi Susi-Artturi: Yksinäinen mopomies J.Karjalainen: Meripihkahuone The Shubie Brothers: Ponta do Sol John Prine: Speed of The Sound of Loneliness

Eddie Van Halen vei sähkökitaran takaisin tulevaisuuteen

la 17.10. klo 3.02–3.58

Kun muusikko Eddie Van Halen kuoli syöpään tiistaina lokakuun kuudentena päivänä, monen mielestä musiikkimaailma menetti viimeisen oikean kitarasankarinsa. Van Halen oli yksi sähkökitaran suurista kumouksellisista, Jimi Hendrixin jälkeen järjestyksessä seuraava radikaali uudistaja. Eddie ja rumpaliveli Alexin sukunimeä kantaneesta Van Halen-yhtyeestä tuli vuoden 1978 läpimurron jälkeen yksi maailman suurimmista rock-yhtyeistä. Bändin räjähtävä soundi oli miljoonayleisön mielikuvissa täydellinen ääniraita myyttisen Kalifornian hedonistiselle kulttuurille. Tässäkin tapauksessa visio amerikkalaisesta unelmasta oli siirtolaisten käsialaa. Amsterdamissa, Alankomaissa vuonna 1955 syntynyt Edward Van Halen löysi oman utopiansa musiikista.

Van Halen: I’m The One Van Halen: You Really Got Me Michael jackson: Beat It Van Halen: Panama Van Halen: Jump Van Halen: Dreams Van Halen: Why Can’t This Be Love Van Halen: Ain’t Talkin ’bout Love Anki: Katoavaisuus

Kaikki konkarit eivät soita yläkerran orkesterissa

la 10.10. klo 3.02–3.58

Uutinen laulaja-lauluntekijä Mac Davisin poismenosta ei aiheuttanut valtavia suruaaltoja sosiaalisessa mediassa. 78-vuotiaana kuollut Davis teki kuitenkin pitkän ja värikkään päivätyön amerikkalaisen musiikkibisneksen syövereissä. Elvikselle hittejä nikkaroinut laulaja menestyi pehmokantrilla ja kokeili siipiään myös elokuvissa. Onneksi kaikki kiinnostava viihdeveteraanit eivät ole siirtyneet manan majoille. Levyuutuuksien joukosta löytyy todella hurjilla ansioluetteloilla siunattuja konkareita.

Marion: Uskon lauluun Elvis Presley: A Little Less Conversation Mac Davis: In The Ghetto Tommy Roe: Aggravation Shirley Collins: Tell Me True Brad Mehldau: Wonderwall Oasis: Some Might Say Kurt Vile: Speed of the Sound of Loneliness Laura Moisio: Huumaavaa The Shubie Brothers: Separated

Syksyn lapset eivät ikävöi kesää

la 3.10. klo 3.02–3.58

93-vuotiaana tällä viikolla kuollut laulaja Juliette Greco sen urallaan osoitti. Laulu ei nouse lentoon ilman draamaa ja jännitteitä. Sulavan melodian ja yllätyksellisen tekstin välinen ristiriita on usein taiteellisesti toimiva cocktail. Joskus täysosumatkin menevät aikalaisilta yli hilseen. Tuloksena on kulttimaine, jota ei kuitenkaan valitettavasti pysty syömään.

Juliette Greco: Les Feuilles Mortes Ville Valo ja Agents: Syksyn lapsia Rosita Luu: Kuollut monta kertaa The Zombies: Beachwood Park Big Star: September Gurls Fleet Foxes: Sunblind First Aid Kit: Come Give Me Love Rohkeat Kuvat: Syksy Bruce Springsteen and The E-Street Band: Letter To You Pekka Tiilikainen & Beatmakers: 1963-viisitoista vuotta myöhemmin

Jarkko Martikainen sai yhdeksänvuotiaana pahan tällin eikä ole vieläkään toipunut

la 26.9. klo 3.02–3.58

Laulaja-lauluntekijä Jarkko Martikaisen elämä muuttui, kun hän oli yhdeksän vanha. Pitkän pinnistelyn jälkeen hän sai rahat kasaan ja osti ensimmäisen oman äänilevyn. Levy sisälsi punkrockia ja sekoitti Jarkon mielen, mutta teki sen hyvällä tapaa. Martikaisesta tuli armoton musiikkifani ja sittemmin myös merkittävä suomalainen rocktaitelija. Vuodet YUP-yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä nostivat hänet kotimaisen rockin raskaaseen sarjaan. Timo Rautiaiselle kirjoitetut tekstit löysivät laajan yleisön ja soolouralla tehdyt levyt paljastivat, että kovaääninen rock on vain kapea kaista Jarkko Martikaisen musiikillisesta maailmasta. Kaiken luomistyön taustalla vaikuttaa edelleen lapsena saatu kolahdus. Vilpitön innostus musiikin kuunteluun ja tonkimiseen ei ole hellittänyt missään vaiheessa.

Abba: Does Your Mother Know BEHM: Apokalyptinen häpeä Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus: Surupuku Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet: Elän vieläkin kuin pellossa Sex Pistols: Anarchy In The UK Tom Waits: Whistle Down The Wind Bob Dylan: Not Dark Yet Rosita Luu: Taikasanat