Pekka Laineen Ihmemaa

Pekka Laineen Ihmemaa

Hyytävän kehtolaulun samettinen syleily ja hippihenkisiä elämänohjeita

su 9.5. klo 10.05–11.00
Viimeisin

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja.

Yle Radio Suomessa sunnuntaisin klo 10

Aiemmat lähetykset

Hyytävän kehtolaulun samettinen syleily ja hippihenkisiä elämänohjeita

su 9.5. klo 10.05–11.00

Tällä kertaa äiti saa ruusun soivassa muodossa. Ennen oli aivan normaalia, että aikuiset miehet sävelsivät umpiromanttista musiikkia kukista. Joskus musiikki on parhaimmillaan samettia, johon voi kietoutua. Pop-kappaleet voivat olla lohtumusiikkia, eräänlaisia aikuisten kehtolauluja. Kehtolaulun uumenissa voi vaania myös jotakin pelottavaa. Ei hätää: nostattavan iskelmän muotoon paketoitu valtava joukkohalaus karkottaa kaikki kummitukset.

Radion Viihdeorkesteri: Balladi Ruususta Will Young: What’s In Goodbye Suzy Bogguss: All The Pretty Little Horses Suzanne Vega: Caramel Maija Vilkkumaa: Hiuksissa hiekkaa Los Pasteles Verdes: Esclavo y Amo Michel Fugain et Le Big Bazar: Fais Comme L’oiseau Tabula Rasa: Aamukasteen laiva Pink Floyd: Time Gladys Knight and The Pips: Midnight Train To Georgia

Molli tihkuu seksiä ja Fredi laulaa suoraan sydämeen

la 8.5. klo 3.02–3.58

Mollista on moneksi. Aina molli ei tarkoita musiikissa surumieltä ja syvää murhetta. Joskus mollilla luodaan sihisevää agenttitunnelmaa tai seksiä tihkuvaa tunnelmaa. Myös suomi-iskelmässä mollilla on luotu eroottisia värinöitä. Huhtikuun 23.päivänä kuollut laulaja Matti ”Fredi” Siitonen on sukupolvia yhdistävä ääni. Urho Kekkosen ajan kakaroille Fredi on ohittamaton osa lapsuuden äänimaisemaa, nuoremmille sukupolville hänen äänensä on johdattaja iskelmän kiehtoviin syövereihin.

Lalo Schifrin: Danube Incident Little Willie John: Fever

Helena Siltala: Ranskalaiset korot Barbagallo: Nouveau Sidobre Fredi: Liian myöhään Fredi: Istun ullakolla yksinäinen Fredi: Tähtien taa Maarit: Hiekka ja meri Pekka Nisu: Vapaa maa Maa ilmasta: Kotikonnut

Nörtti löi ilkeää maailmaa yliampuvilla rakkauslauluilla päähän

la 1.5. klo 3.02–3.57

Mitä jos maailma olisi ikuinen teinimelodraama rokkaavan musikaalin muodossa? Huhtikuun 19. päivänä kuollut säveltäjä Jim Steinman kirjoitti musiikkia ujon ja sisäänpäin kääntyneen romantikon vinkkelistä. Musiikkiteatteria ja Humisevan harjun-kaltaisia romaaneja rakastanut Steinman nousi 1970-luvulla rockin yllättäjäksi. Meat Loaf-yhtyeelle kirjoitettu Bat Out of Hell-kokonaisuus myi kymmeniä miljoonia ja ulkopuolisesta kummajaisesta tuli voimaballadien kultasormi.

Meat Loaf: Heaven Can Wait Meat Loaf: You Took The Words Right Out of My Mouth Bonnie Tyler: Total Eclipse of The Heart Celine Dion: It’s All Coming Back To Me Now Jim Steinman: Rock and Roll Dreams Come Through The Flaming Sideburns: Neverending Hela ja Silvennoinen: Kanelipuun alla Malla: Ootko valmis

Teddy Guitar villitsi teinit, mutta Aikka Hakala jätti syvemmän jäljen

la 24.4. klo 3.02–3.58

Tiedätkö sinä, kuka oli huhtikuun 10. päivänä kuollut Alpo ”Aikka” Hakala? Jos olit elossa ja hereillä 1970-80-luvun taitteen Suomessa, tiedät taatusti. Aikka alias Teddy Guitar johti Suomen suosituimpiin bändeihin lukeutunutta Teddy and The Tigersia ja antoi kasvot maassa riehuneelle rockabilly-kuumeelle. Muotiaalto toi menestystä mutta vaati veronsa. Teini-idolivuosiin oli pakko ottaa välimatkaa ja suursuosion ajat olivat historiaa. Nyt välimatkan päästä Hakalan musiikillinen arvo on selvä. Aikanaan nostalgiailmiönä vähätelty musiikki on olennainen osan suomalaisen rockin tarinaa.

Teddy and The Tigers: Dancing Shoes Teddy and The Tigers: Tiger Twist Teddy and The Tigers: Old Moss Back Teddy and The Tigers: Tribute to Buddy Holly Aikka Hakala and The Bandits: Born To Ramble Kathy Young and The Innocents: A Thousand Stars Elastinen: Nuori nero The Black Keys: Crawlin’ Kingsnake Lxandra: Sabotage Pambikallio: Häntä Janne Laurila: Maailma menee menojaan

Pirteää optimismia voi olla liikaa, joten päivänsankari Edu Kettunen satsaa tragikomediaan

la 17.4. klo 3.02–3.58

Joskus tarvitaan pari tahtia sähkökitaran helinää ja maailma näyttää valoisammalta. Kepeästi askeltavassa ja toiveikkaassa popviattomuudessa voi mennä myös liian pitkälle. Suomalaiskorvaan liian optimistinen laulu voi tuntua epäilyttävältä. Noinkohan vaan päättyy kaikki oikein hyvin. 12. päivä huhtikuuta 60 vuotta täyttävä Edu Kettunen osaa annostella lauluihinsa juuri oikealla tapaa toivoa ja karvasta kalkkia. Edu luottaa itsetehtyyn ja -ajateltuun lauluissaan, tusinakorvikkeilla ei pääse pitkälle. Kate Bush on päätynyt toisesta musiikillisesta vinkkelistä samansuuntaisiin ajatuksiin. Oikoteitä omaan juttuun ei ole.

The Las: There She Goes Stone Ponys: Different Drum Herman’s Hermits: I’m Into Something Good Edu Kettunen: Taivaansininen BMW Magnet: Willow’s Song Kate Bush: Moments of Pleasure Maa ilmasta: Betoniviidakko Arppa: Väistä V.Härkönen: Joona ei taaskaan tajuu Elis Regina: Só Tinha de Ser com Voc