Pekka Laineen Ihmemaa

Pekka Laineen Ihmemaa

Tuokaa heti päivänsankarille purukumia!

su 31.5. klo 10.05–11.01
Viimeisin

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja.

Aiemmat lähetykset

Tuokaa heti päivänsankarille purukumia!

su 31.5. klo 10.05–11.01

Silkkaa purukumia tämä kappale. Onko se hyvä vai paha asia? 1960-70-luvun virallisen rokkipoliisin lausumana ”purkkamusa” olisi hirmuinen solvaus. Varhaisteineille suunnattu bubblegum-pop eli purkkapop oli valtavan suosittua. Se oli yksinkertaista, iskevää, myyvää ja tarttuvaa, TODELLA tarttuvaa. Ammattilaiset tekivät sitä dollarin, punnan tai markan kuvat silmissään, mutta miksi 12-vuotiasta fania olisi kiinnostanut? Purkkahittejä vähäteltiin ja pilkattiin, mutta niissä oli modernin popin keskeiset palikat kohdallaan. Ne jäivät mieleen ja tuottivat rahaa. Sitä paitsi: purukumi maistuu hyvältä. Purkkaklassikoiden lisäksi onnittelemme päivänsankareita, sillä John Fogerty, Tom Jones ja Radio Suomi täyttävät vuosia.

Creedence Clearwater Revival: Wrote A Song For Everyone Tom Jones: Man Who Knows Too Much Donna Summer: On The Radio The Dandy Warhols: We Used To Be Friends The Archies: Sugar Sugar The Ohio Express: Yummy Yummy Yummy Middle of The Road: Soley Soley Keijo Minerva: Kaikki mukaan HAIM: The Steps Sipe: Häiriintynyt kuu Aavikko: Capitano Argento

Poppareiden sankaritarinoissa puhutaan totta ja valehdellaan

la 30.5. klo 3.02–3.58

Lauluissa esiintyi sankareita ja roistoja paljon enemmän kuin tosielämässä. Samanlaiset sankarit eivät automaattisesti pärjää eri kulttuureissa. Amerikkalaiset uskovat vilpittömästi hyviin ja pahoihin poikiin. Euroopan omissa sankaripopklassikoissa supervoimista kerrotaan usein sarkasmin kera. Aidoimmat sankarit seikkailevat lapsen näkökulmasta kerrotuissa tarinoissa. Tosin kyllä aikuisetkin mielellään uskovat legendoihin, vaikka ne olisivat silkkaa potaskaa.

The Beach Boys:Heroes and Villains Peter Gabriel: Heroes Alicia Keys: Superwoman The Kinks: (Wish I Could Fly Like) Superman Miljoonasade: Lapsuuden sankarille Jim Korpi: Takametsän mies Eva Dahlgren: En liten sång om flykt Bo Kaspers Orkester: Söndag i sängen Lisa Nilsson ja Aki Sirkesalo: Mysteriet-Mysteeri

Alma debytoi ja Little Richard sotkee systeemit

la 23.5. klo 3.02–3.58

Voiko muutamalla popkappaleella pistää maailman ihan sekaisin ja muuttaa sitä pysyvästi? Nykyään se on aika mahdotonta. 1950-luvulla tilanne oli toinen. Aika oli otollinen syvällisille muutoksilla. Little Richard oli radikaali tulokas, joka pisti pelin uusiksi populaarimusiikissa. Useimpien rokkipioneerien musiikki on muuttunut harmittomaksi nostalgiaviihteeksi nykykuulijan korvissa. Reilu viikko sitten kuollut Pikku-Riku oli toista maata. Hänen rokkauksensa tuntuu edelleen rajulta ja sovinnaisuuksia haastavalta.

Alma: King Of The Castle Little Richard: Tutti Frutti Little Richard: Hey Hey Hey Hey Little Richard: Bama Lama Bama Loo

Little Richard: I’m So Lonesome I Could Cry The Pretty Things: Rosalyn The Sundays: Here’s Where The Story Ends Prefab Sprout: Cars and Girls Coldplay: Clocks Adele: Skyfall Jack McDuff: I Cover The Waterfront

Mammanpojat ja terävänäköiset tyttäret laulavat erilaisesta äidistä

la 16.5. klo 3.02–3.58

Jos tunnetuimpien poplaulujen ja viihdeklassikoiden perusteella pitäisi päätellä, äitienpäivä on itkuinen juhla. Onneksi asia ei ole näin yksinkertainen. Ylitunteikkaiden mammanpoikien lisäksi on olemassa terävällä katseella vanhemmuutta tutkailevia tyttäriä, joiden lauluissa äitiyteen liittyvät monisyiset vivahteet nousevat pintaan. Äitien kunniaksi kirjoitettujen laulujen lisäksi Ihmemaassa soi musiikki kolmen merkittävän artistin muistolle.

Neil Reid: Mother of Mine Elvis Presley: Mama Liked The Roses Taylor Swift: The Best Day Martina McBride: In My Daughter’s Eyes Kate Bush: Mother Stands For Comfort Jane Birkin: Mother Stands For Comfort Lucy Dacus: My Mother and I Millie Small: My Boy Lollipop Kratfwerk: Trans Europe Express Kraftwerk: Neon Lights The Stranglers: Strange Little Girl

Minja Koski uskoo persoonallisiin ääniin ja vangitseviin sanoihin

la 9.5. klo 3.02–3.58

Jo lapsena monenlaiselle musiikille altistunut Minja Koski on musiikkia kuunnelleessaan utelias ja monipuolinen. Avara mieli näkyy hänen työssään taiteilijana. Minja on tehnyt kymmenen vuotta yhteistyötä Kaj Chydeniuksen kanssa ja tulkinnut suuren laulusäveltäjän musiikkia sekä levyllä että lukuisissa konserteissa. Kun Minja tekee omaa musiikkiaan nimellä M, hänen ilmaisunsa on toista maata. Elektronisista äänimaailmoista ammentava moderni pop on muutamassa vuodessa nostanut tekijänsä kiinnostavimpien uusien suomalaisten musiikintekijöiden joukkoon. Tänä vuonna Teosto-palkintoehdokkaana olleen Minja Kosken musiikissa soi rohkea ääni, joka ei matki vaan etsii.

Frank Sinatra: Spring Is Here Suburban Tribe: First Spring Day Graham Bond: Springtime In The City M: Jos tulen takaisin Anneli Sari: Jäähyväiset Tuomari Nurmio: Punainen planeetta Björk: Hyperballad Beck: Sunday Sun Candi Staton: Too Hurt To Cry