Radio Suomen Ilta: Olga Ketonen

Radio Suomen Ilta: Olga Ketonen

Riikka Pulkkinen haluaa antaa myös lukijalle vastuuta kirjan tulkinnasta

to 24.11. klo 19.05–20.00
Viimeisin

Olgan vieraaksi on hyvä tulla – harva kieltäytyy. Torstai-iltaisin kiinnostavat tyypit puhuvat Olgan kanssa populaaristi kulttuurista. Yhden Suomen parhaan puhetyöläisen seurassa tuttuja ihmisiä, maanläheisesti, nauruakaan unohtamatta.

Aiemmat lähetykset

Riikka Pulkkinen haluaa antaa myös lukijalle vastuuta kirjan tulkinnasta

to 24.11. klo 19.05–20.00

Olga Ketosen vieraana kirjailija Riikka Pulkkinen.

Pulkkisen esikoisromaani Raja ilmestyi vuonna 2006. Sen käännösoikeudet myyntiin yhdeksälle kielelle. Millainen Pulkkinen oli kirjoittana silloin, jos vertaamme nykyhetkeen?

Rajan kirjoittamisen aikaan luulin, että kaikki synnyttämäni teksti päätyy myös romaaniin, muistelee Pulkkinen.

- Nykyään leikittelen proosalla enemmän, ja se jopa saattaa näkyä enemmän lopputuloksessa. Itse kirjoittaminen ei kauheasti ole muuttunut.

Pulkkisen mielestä kirjailijuus, eli se miten hän esiintyy kirjansa kanssa on muuttunut.

- Koen että nykyään minulla on enemmän vapautta, en ota itseäni enää niin vakavasti, koska minulla on tärkeitä perhevastuita elämässä paljon. Kun aloitin uraani 25-26 vuotiaana, saatoin nuorena tyttönä puhua muutamissa haastatteluissa vaikkapa eutanasiasta, joka oli Raja -romaanin yksi teema. Ihmettelin miksi eutanasia -teemaiset argumenttini eivät menneet läpi. Nykyään tajuan, että täytyy puhua henkilökohtaisen kautta, täytyy antaa jotain itsestään, jotta saa puhua painavista teemoista. Kun Raja julkaistiin olin julkisuuteen valmistautumaton, yksiössä asuva filosofian ja kirjallisuuden opiskelija.  Se oli hyvin kummallista aikaa, kun näki itseään lehtien kuvissa, en ollut tottunut sellaiseen.

Helsingin Sanomien Lumo -romaanin arvostelu kertoi Riikka Pulkkisen kirjoittaneen vaikeimman romaaninsa. Onko se kirjailijan mielestä vaikein?

Pulkkisen mielestä Lumo on monitasoinen monella tavalla. Se on romaani, joka vaatii tulkinnalta eli lukijalta aika paljon. Se on romaani, josta voi tehdä useita erilaisia tulkintoja.

- En lähtenyt kirjoittamaan, kuka päähenkilö Filippa Laakso oli tai on. Halusin kuvata tyttöä peilinä tai aukeamana, monet henkilöhahmot heijastelevat tyttöön omia toiveita, pelkojaan ja jopa vihaansa. Hahmot ehkä etsivät jokainen jonkinlaista tunnustamisen kohdetta - ihmistä, jolle voisi tunnustaa syyllisyyden tunteitaan tai toiveitaan. Sitten tunnustaminen kiertää kehää ja Filippa on ollut nuoresta iästään huolimatta se, jolle tosi moni on halunnut uskoutua tavalla tai toisella. Filippa on vähän arvaamattomasti käyttänyt tätä uskoutumista, toisinaan hyödykseen ja välillä leikkinäkin. Hän on joskus vastannut uskoutumiseen lohduttamalla tai siten, miten oletamme että uskoutumiseen vastataan. Filippa oli ehkä monella tavalla arvaamaton, siitä voi syntyä tulkinnan moniselitteisyys, mitä jotkut saattavat pitää vaikeana. Lukemisen kokeminen vaikeana voi liittyä siihen.

Haastattelussa soivat Riikka Pulkkisen toivelevyt: MUMFORD & SONS - Cold Arms BON IVER & ST. VINCENT - Roslyn FLORENCE + THE MACHINE - King

Jake Nyman: Taistelin radiossa rockin aseman puolesta

to 17.11. klo 19.05–20.00

Olgan vieraana radiolegenda Jake Nyman, joka aloitti musiikkitoimittajan työt Yleisradiossa 50 vuotta sitten vuonna -72.

Kuinka nuoresta, intohimoisesta musadiggarista tuli tietokirjailija ja musiikkitoimittaja?

Jake Nyman työskenteli opiskeluaikanaan Helsingissä Tunnelin levy -myymälässä sekä tiskijukkana yliopiston osakunnissa.

- Siellä tutustuin paikallisiin helsinkiläisiin muusikoihin. Muistaakseni Tasavallan Presidentin laulusolisti Frank Robson oli vihjannut minusta apulaista hakevalle Heikki Harmalle. Kun sitten tein ensimmäistä radio-ohjelmaani, ajattelin että jos tätä saan jatkaa, niin se on kyllä tässä - tää on mun juttuni! Se tunne tuli heti eka laakista. Minua jännitti, että mitä tästä seuraa, mutta seuraavan vuoden alusta sain oman ohjelman.

Jake kertoo havainnollisen esimerkin, kuinka huonossa asemassa rock-ohjelmat olivat radiossa ja kuinka mahdottomiin paikkoihin ne oli ohjelmistossa sijoitettu.

- Muistelmiani kirjoittaessa kaivelin esiin erään satunnaisen päivän ohjelmatiedot. Iltapäivän ohjelmistossa oli Joseph Haydnin sinfonioita ja sen perään 20 minuuttinen Jake Nymanin kokoama Popnonstop. Sen jälkeen joku nainen piti esitelmän suomalaisesta nahkateollisuudesta. Holle Holopaisen kanssa saimme ajatuksen, eikö näitä lyhyitä rock-ohjelmia voisi kerätä yhteen pakettiin. Tehtäisiin parin tunnin itse juonnettu paketti. Tästä ideastamme nousi Ylen sisällä iso haloo mm. toimittajat Anneli Tempakka ja Maija Dahlgren hyökkäsivät sanallisesti Rockradion kimppuun. Se oli kivaa, sillä emmehän me olisi voineet saada parempaa mainosta ohjelmallemme!

Haastattelun lomassa soitettiin Jaken toivekappaleina: CAROLA - Joet tulvimaan itke EDU KETTUNEN - Autioilla rannoilla VEIKKO LAVI - Lasijauholaivakeikka TUOMARI NURMIO - Punainen planeetta

Jake Nymanin kuva: Seppo Sarkkinen/Yle, Kuvamanipulaatio: Katju Rouvinen

Aleksi Mäkelä tunnustaa olevansa seikkailunhaluinen ja vähän rämäpää

to 10.11. klo 19.05–20.00

Olgan haastattelussa ohjaaja Aleksi Mäkelä, jonka tuorein työ Laitapuolen hyökkääjä kertoo ihmisestä joka tekee vääriä ja oikeita valintoja. Mikä on miehiään ohjaaja, tuottaja Aleksi Mäkelä?

Aleksi Mäkelä arvioi, miksi hän usein tarttuu elokuvissaan "äijämäisiksi" luokiteltaviin tarinoihin.

- Jotenkin mä aina löydän itseni näistä "testosteroni -elokuvista". Ehkä se johtuu siitä, että olen itse vähän seikkailunhaluinen mies ja rämäpääkin. Tuntuu että sellaisissa tarinoissa on pintaa mihin tarttua, kun ymmärtää ja tietää. Silloin pystyy henkilöiden mielenliikkeitäkin uskottavammin muille kertomaan.

Haastattelussa soivat Aleksi Mäkelän toivekappaleet: OZZY OSBOURNE - One of those days TIMO KOTIPELTO - Lennä Nykäsen Matti APULANTA - Kämmenen kuva poskeen

Jani Volasen lapsuudessa suhtautuminen erilaisuuteen oli raadollista - niin läskit kuin rillipäätkin saivat kokea pilkkaa

to 3.11. klo 19.05–20.00

Olga Ketosen vieraana käsikirjoittaja-ohjaaja Jani Volanen. Hänet muistamme muun muassa Studio Julmahuvista, kulttiklassikko Ihmebantusta ja jättisuositusta M/S Romantic -minisarjasta. Volasen viimeisin työ 1980-luvun Munkkivuoreen sijoittuva tv-sarja pyörii parhaillaan Elisa Viihde Viaplaylla.

Haastattelussa Olga ja Jani juttelevat pihalla notkumisesta ja digitaalinäyttöisen Casio-kellon ihanuudesta sekä siitä, miten lapset pidettiin ennen kurissa ja nuhteessa.

Munkkivuori -sarja kuvaa hyvin, miten erilaisuuteen suhtauduttiin 80-luvulla. Silloin niin läskit kuin rillipäätkin saivat kokea pilkkaa, naurettiin avoimesti toisten erilaisuudelle ja ivattiin. Volanen arvioi, että lasten ivapuhe oli tuolloin yleisempää kuin nykypäivänä.

- En ole ollut lapsi 2000 -luvun alussa, joten en ihan tarkkaan ole selvillä, millaisia he nykyään ovat keskenään. Mutta vanhempien läsnäolo muuttaa käytöstä siistimmäksi, itsekin käyttäydyin omien vanhempieni läsnäollessa eri tavalla kuin kaveriporukassa. Lapsuudessani tällainen erilaisuutta pilkkaava huono käytös oli myötäsyntyistä, ja oli ilmiselvää, että näin toimitaan. Erilaisuudelle nauraminen taitaa olla ikuista. Sivistyksellä, käytöstavoilla ja kohtelisuudella sekä empatiakyvyllä siitä voi päästä eroon.

Haastattelun lomassa soivat Jani Volasen toivekappaleina: ALISON GOLDFRAPP - Utopia (new ears mix). YÖ-YHTYE JUSSI HAKULINEN - Yhden illan varietee