Radio Suomen Ilta: Olga Ketonen

Radio Suomen Ilta: Olga Ketonen

Sami Kieksi: Dokumentin päähenkilöiden kanssa pitää hengailla, jotta syntyy keskinäinen luottamus

to 15.4. klo 19.05–20.00
Viimeisin

Olgan vieraaksi on hyvä tulla – harva kieltäytyy. Torstai-iltaisin kiinnostavat tyypit puhuvat Olgan kanssa populaaristi kulttuurista. Yhden Suomen parhaan puhetyöläisen seurassa tuttuja ihmisiä, maanläheisesti, nauruakaan unohtamatta.

Aiemmat lähetykset

Sami Kieksi: Dokumentin päähenkilöiden kanssa pitää hengailla, jotta syntyy keskinäinen luottamus

to 15.4. klo 19.05–20.00

Olga Ketosen vieraana Sami Kieksi, joka ponnahti suuren yleisön tietoisuuteen Logged in -dokkarisarjallaan.

Kieksin uusin dokumenttisarja seuraa kolmea itsenäistymistä yrittävää nuorta, jotka pakenevat menneisyyttä ja menetyksiä autoihinsa ja pillurallin pariin.

Pilluralli – itsenäistymisen vuosi -dokumenttisarja näyttää, miten vaikeaa rahan ja arjen hallinta voi olla juuri silloin, kun yhteiskunta edellyttää pärjäävän itsenäisesti.

Sarja nostaa esiin maakunnissa asuvien nuorten kipuilut, kuten kiusaamisen jättämät jäljet, isän kaipuun, velkaantumisen ja haaveita horjuttavan diagnoosin.

Miten Sami Kieksi löytää dokumenttiensa aiheet? Kuinka luodaan luottamuksen ilmapiiri herkissä kuvaustilanteissa?

Vieraana vuoden 2021 ITE-taiteilija Jori Tapio Kalliola

to 15.4. klo 18.02–18.50

Jori Tapio Kalliola on Maaseudun Sivistysliiton valitsema vuoden 2021 ITE-taiteilija. Hän on myös muusikko, Jori Otsa & Mah’Orkka -yhtyeen laulusolisti.

Jori Tapio Kalliolan teoksissa yhdistyy yhteiskunnallisia, poliittisia, uskonnollisia ja elämänkatsomuksellisia kannanottoja. Hän käyttää teoksissaan kierrätysmateriaaleja kuten hirsiä, purettujen rautateiden osia, lavasteseiniä, kaapinovia, metalliromua ja rautakaupan maaleja.

Millainen multitaiteilija hankolainen itseoppinut taiteentekijä ja muusikko on? Matti Ylönen matkasi Jori Tapio Kalliolan työhuoneelle, jossa keskusteltiin maailman- ja elämänmenosta.

Jere Karalahti: Se mitä läheiset minusta ajattelevat on tärkein mittarini, loppupeleissä muulla ei ole väliä

to 8.4. klo 19.05–20.00

Kuinka Tapulikaupungin pihalätkää rakastavan pikkupojan tie kulki jääkiekon SM-liigasta maailmaan kovimpaan ammattilaisliigaan NHL:ään?

Jere Karalahden elämästä on tehty dokumenttielokuva. Se on rehellinen kertomus kovapäisestä suomalaisesta selviytyjästä ja kiekkoilijasta, joka jakaa mielipiteitä.

Ystävyys on Jere Karalahdelle elämän yksi peruspilari. Hän kertoo olevansa todella luotettava ystävänä. - Olen aina messissä jos kaverit pyytävät. Jokainen kaverini tietää, että olen valmis tekemään kaikkeni hänen puolestaan. Hyvä ystäväni, todellinen soturi, jääkiekkoilija Jarkko Ruutu raivasi kovan polun NHL:n huipulle. Jarkko kertoo omassa elämäkertakirjassaan "Jos minun pitäisi valita kaukalosta tai kaukalon ulkopuolelta yksi mies, kenet ottaisin mukaani sotaan, niin ottaisin Jere Karalahden." Tämä tunnustus on minulle äärimmäinen kunnianosoitus.

- Tiedän, että lähipiirini rakastaa minua. Olen todella kiltti ja hyväsydäminen, ihan oikeasti olen herkkä poika. He sen tietävät ja se minulle riittää. Tärkein mittarini on, mitä läheiset minusta ajattelevat tai puhuvat, loppupeleissä millään muulla ei ole mitään merkitystä.

Toimittajana Anna Keränen.

Pr-ammattilainen Taija Holm: Musiikkibisnes on nykyään ammattimaistunut, eikä aulabaarista enää lähdetä keikoille

to 8.4. klo 18.02–18.50

Musiikkibisneksen vaikuttaja Taija Holm on kirjoittanut Loppuunmyyty! -kirjan, joka on ajankuva 2000-luvun musiikki­bisneksestä.

Kirja kertoo, miten 2000-luvulla lähes kaikki mullistui: digitaalisuus kolkutteli ovella, uusia genrejä nousi valtavirtaan, bisnes ammattimaistui ja vanhat formaatit korvautuivat tilauspalveluilla.

Taija Holmin mukaan nykyään musiikkialalla ymmärretään, miten pitkä arvoketju tässä bisneksessä on, ja moniko tästä loppujen lopuksi leipänsa saa. Kun yksi mokaa, se vaikuttaa aina usean henkilön leipään.

- Monet asiat ovat nykyään ammattimaisemmin, eikä alkoholi ole enää merkittävässä roolissa. Mediatila ja -aika ymmärretään niin arvokkaaksi, ettei sinne mennä enää sekoilemaan. Artistit ovat myös perustaneet omia yrityksiä ja toimivat niiden kautta, heilläkin pitää olla laajempi bisnesosaaminen, jotta pystyvät alalla toimimaan.

Aleksanteri Hakaniemi: Stoppi oli tehtävä, jotta pystyisin tekemään musiikkia nauttien, ilman mailan puristusta

to 1.4. klo 19.05–20.00

Aleksanteri Hakaniemi nousi parrasvaloihin uhmakkaana ja pöyhkeänä poppikukkona. Nyt hän on jättänyt leoparditakin narikkaan ja tarttunut kitaraan.

Miksi miehen koko imago meni uusiksi?

Takana oli kaksi levyä, liuta kulta- ja platinasinkkuja, massiivista medianäkyvyyttä, gaalaehdokkuuksia ja -esiintymisiä sekä satoja keikkoja ympäri Suomen. Kahdeksan vuotta artistin elämää vailla taukoja tai lomia oli antanut paljon, mutta lopulta vienyt kaiken. Nyt pajatso oli täysin tyhjä.

Anna Keränen ja Aleksanteri Hakaniemi juttelevat mm. brändin rakentamisesta ja loppuunpalamisesta.

Entisaikojen kirjeenvaihtoilmoitukset etsivät usein hyvinvoivaa, pulskassa kunnossa olevaa, riuskaa henkilöä

to 1.4. klo 18.02–18.50

Radio Suomen Illassa lähdemme porukalla aikamatkalle. Vanhojen sanomalehtien selailu on pikareissu menneeseen maailmaan. Kun vanhoja lehtiä lukee, mielenkiinto tarttuu suuriin historian käänteisiin. Tavallisen ihmisen ääni ei vanhoissa uutisissa kuulu. Viime vuosisadan alun sanomalehdet eivät tehneet henkilöhaastatteluja.

Äkkilähtöjä menneisyyteen kirjassa on välähdyksiä ajasta, jota ei enää ole. Seija Aunila ja Jukka-Pekka Heiskanen ovat kirjoittaneet kirjan, joka pohjaa heidän suosittuun Yle Historian Instagram-tiliinsä.

Matkaamme menneisyyteen sanomalehtien pienten ilmoitusten avulla. Seuranhaku- ja työpaikkailmoituksia sekä anteeksipyyntöjä pötypuheista sadan vuoden takaa, muun muassa näistä puhutaan kun Olga Ketosen haastattelussa on Seija Aunila, Äkkilähtöjä menneisyyteen -kirjan kirjoittaja.

Kuvassa Seija Aunila, kuva: Yle

Virpi Suutari: Minua kiinnosti, miten Kansanradioon soittavat ilmaisevat asiansa - kieli, murre, rytmi, sävy ja tunnetila

to 25.3. klo 19.05–20.00

Kansanradio on Radio Suomen kuuntelijoille kovin rakas ja ikoninen ohjelma.

Olga Ketosen vieraana ohjaaja Virpi Suutari, jonka uusin dokumenttielokuva Kansanradio – Runonlaulajien maa sai vastikään ensi-iltansa Tampereen elokuvajuhlilla. Dokumentti on valittu maailman vanhimman lyhytelokuvakilpailun Oberhausenin lyhytelokuvafestivaalien kansainväliseen kilpailuun. Yle esittää dokumentin Teema -kanavalla torstaina 2.9. klo 21.00.

Elokuva maalaa panoraaman siitä, miltä Suomi näyttää nyt. Runonlaulajien maa liikkuu hauskasta kreisiin, koukaten yhteiskunnallisen anarkian kautta lopulta sydäntä särkeville vesille – ihmisen kaipuuseen toisen luo.

Elokuvan ääniraita on koostettu Kansanradio- ohjelman materiaalin pohjalta ja sen kuvallinen aineisto on toteutettu road movie- metodilla, ajamalla halki kesäisen Suomen.

Kun kyseessä on Kansanradio, ohjelma tosikoille ja veitikoille, tottakai myös dokumentissa on myötäelävää ja hellää humoria, muistuttaa Virpi Suutari.

- Tykkään eri tunnetilojen törmäytyksistä. Kansanradion puheluissa on usein kuultavissa mahtava huumori ja lopussa huipennus, johon sitten yhtäkkiä törmääkin joku traaginen asia, jopa usein vielä saman henkilön puhelun aikana.

- Minua tekijänä kiinnosti eritoten, kuinka asiat Kansanradion "painekattilassa" sanotaan ja ilmaistaan, mikä on se kieli, murre, sävy, rytmi, äänen voimakkuus ja tunnetila.

Lähetyksessä puhuttiin myös Suutarin aikaisemmista töistä, Aino ja Alvar Aallon elämää kuvaavasta Aalto -elokuvasta sekä Hilton! -dokumentista (v. 2013), joka kertoo varjoon jäämisestä ja pahoinvoinnin periytymisestä.

Jussi Hakulinen: Onnistunein biisini on Joutsenlaulu

to 25.3. klo 18.02–18.50

Jussi Hakulinen lähtee syksyllä kiertuulle, jonka tarkoituksena on päättää yksi aikakausi elämästä. Ja sen aikakauden nimi on Yö.

Jussi istahti Radio Suomen Markus Turusen seuraksi puhumaan kiertueesta, musiikista ja vähän myös Porista.

Mikä on mielestäsi onnistunein biisisi? Tähän Hakulisen vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä - Joutsenlaulu.

Hakulinen kertoo, että Joutsenlaulun tekemisessä oli suunnitelmallisuutta mahdollisimman vähän. Tein sen vastoin kaikkia ajan trendejä.

- Siitä puuttuivat kaikki elementit, mitä silloin pidettiin tärkeinä - kertosäkeet, biisin pituus ja soittimet. Silloin minulle varmistui, ettei kannata biisin tekijänä olla ajan hermolla. Se on sellainen ansa, johon moni menee mukaan.

Kuvassa Jussi Hakulinen, kuvaaja Harri Hinkka