Riikan tähtitarha

Riikan tähtitarha

Laulaja ja lauluntekijä Piia Viitanen: ”Niin pientä asiaa ei ole, mistä laulua ei voisi tehdä”

eilen klo 14.00–14.57
Viimeisin

Riikka Holopaisen suorassa studiohaastattelussa tavataan uransa alkutaipaleella olevia suomalaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Rennon jutustelun lomassa kuunnellaan levyltä vieraan valitsemaa musiikkia, livemusisoidaan ja kuullaan yllätysvieraan muisto tai ajatus haastateltavasta. Riikan vlogi paljastaa vieraasta vielä jonkun uuden asian.

Aiemmat lähetykset

Laulaja ja lauluntekijä Piia Viitanen: ”Niin pientä asiaa ei ole, mistä laulua ei voisi tehdä”

eilen klo 14.00–14.57

Laukaassa Vehniän kylällä kasvanut Piia Viitanen loi musiikista pikkuhiljaa ammatin itselleen. Vuonna 2008 Piia lähti suorittamaan sosionomin opintoja Nepaliin. Reissulle tarttui mukaan kitara, ja korvakuulolta ”räpeltäen” (Piian itse lanseeraama rakkaudellinen termi) alkoi syntyä lauluja.

Vuosien mittaan keikkoja alkoi tulla yhä lisää, joten päivätyö sosiaalialalla sai jäädä. Piia kuitenkin toteaa, että sosiaalityössä ja muusikon työssä on yhtymäkohtia: molemmissa kohdataan ihmisiä ja kuljetaan ihmisten rinnalla. Piian kappaleissa teksti saa tilaa, itse sävellys saattaa olla hyvinkin minimalistinen. Tunnelma on kuitenkin äärimmäisen vahva. Tästä esimerkkinä Piian Tähtitarhan studiossa livenä esittämä ”Kuuletko äitini mua”.

”Musiikki on minulle leikkikenttä, jossa mikään ei kiellettyä. Oma henkilöhistoriani vaikuttaa myös lauluntekemiseen”. Vahvat tekstit, joissa uskalletaan tuoda näkyviin myös oma hauraus, ovat Piian tavaramerkki. Piian lauluissa toistuvat ikuisuusaiheet: ihmisen suhde luontoon ja ihmisyyden monikerroksisuus, jossa alati liikutaan valon ja pimeän rajamailla.

Ohjelmassa soivat musiikit ja musiikkikatkelmat:

Suzanne Vega: Tired of sleeping (Suzanne Vega). Piia Viitanen: Lintulaulu (Viitasen Piia). U2: Sunday bloody Sunday (U2). Piia Viitanen: Kuuletko äitini mua (Piia Viitanen, laulu ja kitara). Nick Cave: Bright horses (Nick Cave and the Badseeds). Laura Mvula: Sing to the moon (Laura Mvula, ja The Metropole Orchestra, joht. Jules Buckley).

Sopraano Hannakaisa Nyrönen: ”Laulaminen on ongelmanratkaisua”

to 21.5. klo 14.00–14.57

”Ääntä pitää paijata ja käskyttää”, toteaa 35-vuotias viitasaarelaissopraano. Koronakevät jätti alleen Hannakaisan Wagner-debyytin, mutta laulaminen ei muuten loppunut. Harjoittelu ja uusiin projekteihin valmistautuminen ei ole ajasta ja paikasta kiinni.

Ensimmäiset kappaleet Hannakaisa soitti korvakuulolta sähköuruilla ja lapsuudenmusiikki oli pääasiassa iskelmää ja muuta kevyttä musiikkia. Kiuruveden iskelmäkilpailusta teini-ikäisen Hannakaisan bongasi Seinäjoen tangomarkkinoiden johtaja Lasse Lintala. Tavoitteelliset laulutunnit alkoivat sen jälkeen. Ooppera tuli kuvioihin vasta 15-vuotiaana, kun Hannakaisa näki elämänsä ensimmäisen kerran oopperaesityksen Hannoverissa.

Tällä haavaa Hannakaisan ympärillä toimii hyvä tiimi: mentori, basso Mika Kares ja agentti Jari Hämäläinen. On tärkeää, että tukena ja ylimääräisinä korvina on rautaisia ammattilaisia. Laulu menee omaa rataansa eikä sitä voi viedä vain paperilla eteenpäin. Patenttiratkaisuja ei ole, vaan pitää löytää aina oikeat työkalut. Laulaminen onkin jatkuvaa ongelmanratkaisua. Se myös opettaa, ettei tiettyjä asioita voi vain lakaista maton alle.

Pianistikaverina Tähtitarhan studiossa on muusikko Tommi Niskala. Hannakaisa laulaa Paul Simonin klassikkokappaleen ”Bridge over troubled water”.

Ohjelmassa soivat musiikit ja musiikkikatkelmat:

Giuseppe Verdi: Aidan aaria ’Ritorna vincitor´ oopperasta Aida (Renata Tebaldi, sopraano, ja New Philharmonia Orchestra, joht. Richard Bonynge). Richard Strauss: Ariadnen aaria ’Es gibt ein Reich’ oopperasta Ariadne auf Naxos (Hannakaisa Nyrönen, sopraano, ja Württenbergische Philharmonie Reutlingen, joht. Jari Hämäläinen). Franz Schubert: Seligkeit (Karita Mattila, sopraano, ja Ilmo Ranta, piano). Paul Simon: Bridge over troubled water (Hannakaisa Nyrönen, sopraano, ja Tommi Niskala, piano). Granville Bantock: ‘But I found him who my soul loveth’ teoksesta The song of songs (Elizabeth Connell, sopraano, ja Lontoon kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, joht. Vernon Handley). Richard Wagner: Wotanin jäähyväiset ja taikatuli oopperasta Valkyyria (Jukka Rasilainen, baritoni, ja Radion sinfoniaorkesteri, joht. Jari Hämäläinen).

Viulisti Petteri Iivonen opettelee diktaattorin elkeitä Pariisin oopperaorkesterin konserttimestarina

to 14.5. klo 14.00–14.57

Petteri Iivosen ensimmäinen kausi Pariisin oopperassa on ollut repalainen: syksyllä lakkoiltiin ja keväällä koitti korona. Selväksi on kuitenkin tullut, että tuoreelta suomalaiskonserttimestarilta odotetaan tiukkaa linjaa ja tuimaa ilmaisua. ”Vielä eivät ymmärrä perkele-sanaa”, toteaa Iivonen. Ooppera on Iivosen suuri rakkaus, ja kuukausipalkkainen virka rakkaan musiikin ympäröimänä tuntuu tässä vaiheessa elämää hyvältä ratkaisulta.

Koronatilanteen puskiessa päälle Iivonen pakkasi laukkunsa ja matkusti sukutilalle Pirkanmaan Vesilahdelle. Siellä aika on kulunut kalastellessa, traktoria huoltaessa ja perunamaata kääntäessä. Viulukin on mukana, mutta toistaiseksi se on pysynyt kotelossa.

Tilanteen joskus taas normalisoiduttua Iivosta tuskin enää kiinnostaa lentely edestakaisin keikkojen perässä. Nyt on mahdollista tehdä vain ne projektit, jotka todella kiinnostavat. Todella merkittävä sooloura on nykymaailmassa todella kiven alla, siihen ei välttämättä kovat kilpailuvoitotkaan auta. Tarvitaan myös karismaa, suhteita ja modernin ajan imago.

Se tuntuu Iivosen mielestä tällä hetkellä kaukaiselta maailmalta. Tässä hetkellä houkuttelevammalta tuntuu lintujen kevätmuuton seuraaminen Vesilahden peltojen reunoilla.

Ohjelmassa soivat musiikit ja musiikkikatkelmat:

Franz Schubert - Heinrich Wilhelm Ernst: Keijujen kuningas, suuri kapriisi op. 26 (Leila Josefowicz, viulu). Max Bruch: Skotlantilainen fantasia (Jascha Heifetz, viulu, ja Lontoon uusi sinfoniaorkesteri, joht. Malcolm Sargent). Ernest Chausson: Poeme (Runoelma) Es-duuri (Yehudi Menuhin, viulu, ja Pariisin sinfoniaorkesteri, joht. George Enescu). Jean Sibelius: 3. osa Viulukonsertosta d-molli (Petteri Iivonen, viulu, ja Helsingin kaupunginorkesteri, joht. John Storgårds). John Williams: The Raider´s march elokuvasta Kadonneen aarteen metsästäjät (Lontoon sinfoniaorkesteri, joht. John Williams). Gustav Mahler: 5. osa (Rondo-Finaali) Sinfoniasta nro 5 cis-molli (Chicagon sinfoniaorkesteri, joht. Daniel Barenboim).

Tutkija Nuppu Koivisto: ”Ei enää suurmiehiä”

to 7.5. klo 14.00–14.57

29-vuotias Nuppu Koivisto väitteli viime syksynä tohtoriksi naisten salonkiorkestereista Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Koivisto aloitti klassisen musiikin sukupuolirakenteiden tutkimisen jo paljon ennen kuin aiheesta nousi laajempi keskustelu. Muusikkoperheestä ponnistava Koivisto sai lahjaksi rakkauden musiikkiin, mutta soittamisen sijasta lukeminen ja kirjoittaminen on tuntunut oman ilmaisun pääkanavalta. Tasa-arvon ja feminismin nimiin vannova Koivisto toivoo, että tulevaisuudessa nykypäivän keskustelua naisten asemasta klassisen musiikin kentällä pidetään kummallisena ja vanhakantaisena.

Ohjelma on uusinta marraskuulta 2019.

Ohjelmassa soivat musiikit ja musiikkikatkelmat:

Laura Netzel: 2. osa Sonaatista sellolle ja pianolle e-molli (Ola Karlsson, sello, ja Lucia Negro, piano). Lili Boulanger: Preludi Des-duuri (Anna Shelest, piano). Aleksandr Skrjabin: Etydi fis-molli op. 8/2 (Dmitri Aleksejev, piano). Agnes Tschetschulin: Berceuse (Annemarie Åström, viulu, ja Sonja Fräki, piano). Nadia Boulanger: 3. osa teoksesta Trois pieces (Antonio Meneses, sello, ja Celina Szrvinsk, piano). Vitezslava Kapralova: 3. osa Pianokonsertosta d-molli (Alice Rajnohova, piano, ja Filharmonie Bohuslava Martinu, joht. Tomas Hanus).

Pianisti-kapellimestari Tarmo Peltokoski: ”Kapellimestarin pitää olla huoneen paras muusikko”

to 30.4. klo 14.00–14.57

Tarmo Peltokoski on viettänyt korona-aikaa lapsuudenkodissaan Vaasassa. Niinpä Tähtitarha hoidettiin tälläkin kertaa etäyhteydellä. 20-vuotias Tarmo toteaa elämän olevan ”muistojen ja hetkien ketju, jonka tämänhetkinen kriisi on laittanut solmuun”.

Parhaat ystävät ja parhaat eväät muusikkouteen Tarmo sai Nuorten pianoakatemiasta, josta hän reilun kuuden vuoden opiskelutaipaleen jälkeen ’eläköityi’ viime kesänä. Nyt pianonsoiton rinnalle on vahvasti noussut opiskelu Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla. Koronakriisistä johtuen opiskelu on ollut viime aikoina entistä intensiivisempää, koska huippukapellimestareilla on keikkojen peruuntumisesta johtuen nyt aikaa opettaa nuoria lahjakkuuksia.

Pianonsoiton saralla yksi Tarmon erityistaidoista on improvisointi. Se alkoi jo pienenä poikana mummulan takkahuoneen pianolla ja sama leikkisä uteliaisuus koskettimien äärellä on säilynyt tähän päivään saakka. Suvereenia muusikkoutta tarvitaan Tarmon mukaan erityisen paljon kapellimestarin ammatissa, koska ammattimaisen muusikkouden voi saavuttaa vain oman soittimen parissa vietetyn vuosikausien työskentelyn tuloksena.

Pohjalaisuuden vaikutusta omassa persoonassaan Tarmo ei tunnusta. Ainoat tilanteet, joissa pohjalainen puheenparsi lähtee lentoon ovat kohtaamiset pitkän linjan mentorin kapellimestari Jorma Panulan kanssa. Itselleen tärkeimmäksi säveltäjäksi Tarmo mainitsee Wagnerin, joka laittoi 11-vuotiaan pojan totaalisesti sekaisin eikä asenne sen jälkeen ole muuttunut. Samaa luovaa hulluutta kuin Wagnerilla vaaditaan myös kapellimestarilta, pelkkänä päivätyönä ei suurta kutsumusta voi suorittaa.

Ohjelmassa soivat musiikit ja musiikkikatkelmat:

Witold Lutoslawski: 1. osa Sinfoniasta nro 3 (Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu). Richard Wagner: Katkelma Valkyyria-oopperan 3. näytöksestä (Régine Crespin, sopraano/Brünnhilde, Gundula Janowitz, sopraano/Sieglinde, sekä Berliinin filharmonikot, joht. Herbert von Karajan. Levytysvuosi 1967). Sergei Rahmaninov: 3. osa Pianokonsertosta nro 2 c-molli (Tarmo Peltokoski, piano, ja Tampere Filharmonia, joht. Klaus Mäkelä). Joose Tammelin: Sankarimma Surev´vitunloukolla (Rehupiikles). Johann Sebastian Bach: Alkukuoro Matteus-passiosta (Lontoon Philharmonia-kuoro, Philharmonia-orkesteri, sekä Boys of Hampstead Parish Church Choir -poikakuoro, joht. Otto Klemperer. Levytysvuosi 1961).