Tiedeykkönen

Tiedeykkönen

Maapallon kestävyyskriisi vaatii ratkaisuja – mitä ne ovat?

pe 27.3. klo 12.10–13.00
Viimeisin

Kuuntele, ymmärrä - oivalla. Mitä tieteessä tapahtuu nyt ja mihin olemme menossa? Kertomuksia maailmankaikkeuden ääristä ihmiskehon syövereihin.

Seuraava lähetys

Tiedeykkönen

huomenna klo 12.10–13.00

Kesällä 2010 käynnistyi Moskovassa avaruuslääketieteeseen erikoistuneessa tutkimuslaitoksessa ainutlaatuinen ihmiskoe, kun kuusi vapaaehtoista sulkeutui 520 vuorokaudeksi metallisäiliöön. Tarkoituksena oli simuloida mahdollisimman autenttisesti menopaluulento Marsiin, ja siinä onnistuttiinkin.

Kyse oli enemmänkin psykologisesta kuin teknisestä kokeesta. Miten miehistö muodostetaan? Kuinka erilaiset persoonallisuudet täydentävät ja tukevat toisiaan pitkän yhdessäolon aikana? Miten miehistöä pitää valmentaa pitkään eristyksissä olemiseen? Miten välttää tylsistymistä – ja miten pitää yllä työvirettä?

Koronaviruksen vuoksi monet ovat joutuneet karanteeniin ja monissa maissa on asetettu jopa ulkonaliikkumiskieltoja. Mars500 -kokeen kokemukset auttavat nyt myös tässä uudessa tilanteessa, vaikkakin nykyhetken ja Mars-kokeen välillä on yksi, olennainen ero: miehistö tiesi täsmälleen milloin koe päättyy, mutta nyt koronatilanteen jatkumisesta ei ole tietoa.

Jari Mäkisen toimittamassa ohjelmassa kerrotaan myös astronauttien vinkkejä pienessä tilassa yksin käkkimiseen.

Aiemmat lähetykset

Maapallon kestävyyskriisi vaatii ratkaisuja – mitä ne ovat?

pe 27.3. klo 12.10–13.00

Tiedeykkösessä pohditaan maan kestävyyskriisiä ja sen ratkaisuja. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden niukkeneminen, ruokakriisi ja muuttoaalto haastavat maapallon kantokykyä ja selviytymistä. Vanhat toimintatavat eivät riitä, vaan tarvitaan merkittävää muutosta. Mitä ne ovat? Onko kilpailu aina tarpeen - voisiko yhteistyö olla osa ratkaisua. Onko ihminen ensisijaisesti vain kuluttaja? Mitä jos arvo taloudessa syntyisikin luonnonvarojen niukkuudesta, ja meillä olisi käytössä planeettavaluutta? Mukana ovat tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius Turun yliopistosta, kestävyystieteen professori Helena Kahiluoto LUT-yliopistosta ja väitöstutkija Roope Kaaronen Helsingin yliopistosta. Ohjelma on tallennettu ennen koronapandemiaa.

Roope Kaaronen pohtii, kuinka ihmisten käytös pystyttäisiin muuttamaan kestävämmäksi isossa mittakaavassa.Helena Kahiluoto tutkii kannustimia kestävyysmuutoksiin, ja ruokaturvaa. Markku Wilenius puolestaan siirtyi heti ohjelman tallennuksen jälkeen Dubain johdon tulevaisuusneuvonantajaksi. Jokainen keskustelija tuo pöytään tärkeitä teemoja. Toimittaja on Teija Peltoniemi.

Kuva: Alamy / All Over Press

Aliarvioimmeko koiraa? Tiede etsii koiran fiksuuden rajoja

ti 24.3. klo 12.10–13.00

Impulsiivinen ja itsenäinen koira haastaa omistajansa jatkuvasti, rauhallisen ja ihmiseen tukeutuvan kaverin kanssa kaikki on helppoa. Koirillakin on persoonallisuuseroja - toisten koirien kanssa täytyy tehdä enemmän työtä kuin toisten - mutta tiedätkö millainen koira kotonasi asuu? Ja mitä siltä on kohtuullista odottaa?

Vaikka kaikki ei aina suju oman mielen mukaan, kyse ei välttämättä ole kyse koiran tyhmyydestä. Päin vastoin, nokkela ongelmanratkaisija voi tuntua sellaiselta, ettei se opi mitään, mutta koirien "älykkyystesteissä" se loistaa kyvyillään. Ymmärrämme usein koiriamme väärin, ja kohtelemme niitä epäreilusti. Monesti arjessa ei tule ajatelleeksi, mihin kaikkeen koirat pystyvätkään. Ja toisaalta, miten moni asia vääristyy, koska katsomme koiraa ihmismielen läpi.

Kun ihminen on jalostanut koiraa, koirassa on suosittu yhteistyötä ihmisen kanssa. Siinä missä koira hakee ihmisen katseesta apua, moni muu eläin kokee meidät kilpailijakseen. Tämä havainto sysäsi nykyaikaisen koiratutkimuksen liikkeelle, myös katseenseurannan suhteen. Tässä Tiedeykkösessä kurkistetaan koiran pään sisälle, ja kysytään, miten tiede tutkii koiran mieltä. Ja miksi ihminen ymmärtää koiraa lähtökohtaisesti väärin.

Asiantuntijoina ovat koiran persoonallisuutta ja kognitiivisia kykyjä tutkinut Katriina Tiira Smartdog Oy:stä, koiran katseen seurantaa selvittänyt tutkija Sanni Somppi Helsingin yliopistosta ja tutkija Miiamaaria Kujala Jyväskylän yliopistosta. Toimittajana on Pirjo Koskinen.

Kuva: Pirjo Koskinen

Aliarvioimmeko koiraa? Tiede etsii koiran fiksuuden rajoja

ti 24.3. klo 8.00–8.50

Impulsiivinen ja itsenäinen koira haastaa omistajansa jatkuvasti, rauhallisen ja ihmiseen tukeutuvan kaverin kanssa kaikki on helppoa. Koirillakin on persoonallisuuseroja - toisten koirien kanssa täytyy tehdä enemmän työtä kuin toisten - mutta tiedätkö millainen koira kotonasi asuu? Ja mitä siltä on kohtuullista odottaa?

Vaikka kaikki ei aina suju oman mielen mukaan, kyse ei välttämättä ole kyse koiran tyhmyydestä. Päin vastoin, nokkela ongelmanratkaisija voi tuntua sellaiselta, ettei se opi mitään, mutta koirien "älykkyystesteissä" se loistaa kyvyillään. Ymmärrämme usein koiriamme väärin, ja kohtelemme niitä epäreilusti. Monesti arjessa ei tule ajatelleeksi, mihin kaikkeen koirat pystyvätkään. Ja toisaalta, miten moni asia vääristyy, koska katsomme koiraa ihmismielen läpi.

Kun ihminen on jalostanut koiraa, koirassa on suosittu yhteistyötä ihmisen kanssa. Siinä missä koira hakee ihmisen katseesta apua, moni muu eläin kokee meidät kilpailijakseen. Tämä havainto sysäsi nykyaikaisen koiratutkimuksen liikkeelle, myös katseenseurannan suhteen. Tässä Tiedeykkösessä kurkistetaan koiran pään sisälle, ja kysytään, miten tiede tutkii koiran mieltä. Ja miksi ihminen ymmärtää koiraa lähtökohtaisesti väärin.

Asiantuntijoina ovat koiran persoonallisuutta ja kognitiivisia kykyjä tutkinut Katriina Tiira Smartdog Oy:stä, koiran katseen seurantaa selvittänyt tutkija Sanni Somppi Helsingin yliopistosta ja tutkija Miiamaaria Kujala Jyväskylän yliopistosta. Toimittajana on Pirjo Koskinen.

Kuva: Pirjo Koskinen

James Peebles ahersi vuosikymmeniä ja selitti galaksien syntyä maailmankaikkeuteen – palkittiin viimein Nobelilla

pe 20.3. klo 12.10–13.00

Kosmologeilla on tarkka käsitys siitä, kuinka maailmankaikkeus kehittyi vaihe vaiheelta nykyisenkaltaiseksi. Universumin historia on avautunut tarkkojen mittalaitteiden mutta myös syvän teoriaosaamisen ansiosta.

Joulukuussa 2019 fysiikan Nobel-palkinto luovutettiin kanadalais-amerikkalaiselle James Peeblesille, joka on ansioitunut kosmologian teoreetikko Princetonin yliopistosta Yhdysvalloista. Peebles aloitti Princetonissa nuorena tutkijana lahjakkaan Robert Dicken tutkimusryhmässä, työskennellen kosmisen mikroaaltotaustasäteilyn teorian parissa 1960-luvulla. Kosminen taustasäteily havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1964.

Sittemmin Peebles on työstänyt maailmankaikkeuden suurten rakenteiden kuten galaksien ja galaksijoukkojen syntyteoriaa lähtien olettamuksesta, että avaruudessa on kylmää pimeää ainetta.

Peeblesin lukuisat merkittävät kosmologiatyöt ovat syntyneet usean vuosikymmenen aikana ja hänelle annettua Nobel-palkintoa voidaan luonnehtia elämäntyöpalkinnoksi, jollaisia Nobel-palkinnot eivät yleensä ole.

Haastateltavana on dosentti Hannu Kurki-Suonio Helsingin yliopistosta. Hän kertoo kosmologian kehittymisestä täsmätieteeksi Peeblesin teoriatyön viitoittamana. Toimittajana on Sisko Loikkanen.

James Peebles ahersi vuosikymmeniä ja selitti galaksien syntyä maailmankaikkeuteen– palkittiin viimein Nobelilla

pe 20.3. klo 8.00–8.50

Kosmologeilla on tarkka käsitys siitä, kuinka maailmankaikkeus kehittyi vaihe vaiheelta nykyisenkaltaiseksi. Universumin historia on avautunut tarkkojen mittalaitteiden mutta myös syvän teoriaosaamisen ansiosta.

Joulukuussa 2019 fysiikan Nobel-palkinto luovutettiin kanadalais-amerikkalaiselle James Peeblesille, joka on ansioitunut kosmologian teoreetikko Princetonin yliopistosta Yhdysvalloista. Peebles aloitti Princetonissa nuorena tutkijana lahjakkaan Robert Dicken tutkimusryhmässä, työskennellen kosmisen mikroaaltotaustasäteilyn teorian parissa 1960-luvulla. Kosminen taustasäteily havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1964.

Sittemmin Peebles on työstänyt maailmankaikkeuden suurten rakenteiden kuten galaksien ja galaksijoukkojen syntyteoriaa lähtien olettamuksesta, että avaruudessa on kylmää pimeää ainetta.

Peeblesin lukuisat merkittävät kosmologiatyöt ovat syntyneet usean vuosikymmenen aikana ja hänelle annettua Nobel-palkintoa voidaan luonnehtia elämäntyöpalkinnoksi, jollaisia Nobel-palkinnot eivät yleensä ole.

Haastateltavana on dosentti Hannu Kurki-Suonio Helsingin yliopistosta. Hän kertoo kosmologian kehittymisestä täsmätieteeksi Peeblesin teoriatyön viitoittamana. Toimittajana on Sisko Loikkanen.

Kynnysarvoja, polvikulmia ja sykevälivaihtelua - testit auttavat urheilijaa saavuttamaan tavoitteensa

ti 17.3. klo 12.10–13.00

Kihussa eli Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä tehdään monenlaisia testejä huippu-urhelijoille. Testit auttavat suunnittelemaan harjoittelua ja paljastavat miten treenit ovat onnistuneet. Aiheesta on haastateltavana Kihun SportsLabin johtaja, dosentti Ari Nummela.

Ohjelmassa selviää muun muassa, mitä ovat kynnysarvot, millaisissa treeneissä elimistö käyttää eniten rasvaa ja miksi hapottaminen on hieman harhaanjohtava termi. Keskustelemme myös urheilijoiden palautumisesta, alppimajaharjoittelun merkityksestä ja näköpiirissä olevista uusista mittausmenetelmistä.

Tapaamme SportsLabissa myös kilpakävelijä Aku Partasen, joka on tullut testattavaksi. Hän kertoo, miten hän itse hyödyntää mittaustuloksia harjoittelussaan. Samalla selviää, millaista on viettää aikaa alppiteltassa.

Toimittaja Mari Heikkilä.

Kuvassa Aku Partanen valmistautuu kynnysarvojen testaukseen Kihun Sportslabissa. (Mari Heikkilä)

Kynnysarvoja, polvikulmia ja sykevälivaihtelua - testit auttavat urheilijaa kehittymään

ti 17.3. klo 8.00–8.50

Kihussa eli Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä tehdään monenlaisia testejä huippu-urhelijoille. Testit auttavat suunnittelemaan harjoittelua ja paljastavat miten treenit ovat onnistuneet. Aiheesta on haastateltavana Kihun SportsLabin johtaja, dosentti Ari Nummela.

Ohjelmassa selviää muun muassa, mitä ovat kynnysarvot, millaisissa treeneissä elimistö käyttää eniten rasvaa ja miksi hapottaminen on hieman harhaanjohtava termi. Keskustelemme myös urheilijoiden palautumisesta, alppimajaharjoittelun merkityksestä ja näköpiirissä olevista uusista mittausmenetelmistä.

Tapaamme SportsLabissa myös kilpakävelijä Aku Partasen, joka on tullut testattavaksi. Hän kertoo, miten hän itse hyödyntää mittaustuloksia harjoittelussaan. Samalla selviää, millaista on viettää aikaa alppiteltassa.

Toimittaja Mari Heikkilä.

Kuvassa Aku Partanen valmistautuu kynnysarvojen testaukseen Kihun Sportslabissa. (Mari Heikkilä)

Mikä oli talvisodan ihme ja miten syntyi talvisodan henki?

pe 13.3. klo 12.10–13.00

Talvisota päättyi (tänään tasan 80 vuotta sitten) 13.3.1940 raskaiden taisteluiden jälkeen. Ulkoministeri Väinö Tannerin rauhanehtoja selostanutta radiopuhetta ei kuitenkaan seurannut helpotuksen huokaus vaan kollektiivinen suru. Ehdot järkyttivät ankaruudessaan kansakuntaa, joka eli sodan viimeisiin päiviin asti siinä käsityksessä, että sotamenestys on ollut suomalaisille myönteistä.

Suomi oli taistellut 105 päivän ajan ylivoimaista vihollista vastaan ja ollut koko sodan ajan siihen asti ennennäkemättömän kansainvälisen huomion ja myötätunnon kohteena. Talvisodan taisteluiden myötä nousivat esiin ikonisina käsitteinä niin talvisodan henki kuin talvisodan ihmekin. Ne voimistuivat suomalaisuuden suurina tarinoina, kun vielä sodan jälkeenkin maa sai säilyttää laillisen järjestyksensä ja valtiollisen itsenäisyytensä.

Itä-Suomen yliopiston sotahistorian dosentti Pasi Tuunainen kertoo minkälaisista tekijöistä rakentui talvisodan ihme, eli pärjääminen taisteluissa Puna-armeijaa vastaan. Sodan kulttuurihistorian tutkija Tuomas Tepora Helsingin yliopistosta puolestaan analysoi talvisodan henkeä ja talvisotaa yleisemmin kansallisen kertomuksemme peruskivenä.

Toimittaja Ville Talola.

Kuvassa Helsinki 13.3.1940, rauhaa juhlitaan - tosin suruliputuksella. (SA-kuva)

Mikä oli talvisodan ihme ja miten syntyi talvisodan henki?

pe 13.3. klo 8.00–8.50

Talvisota päättyi (tänään tasan 80 vuotta sitten) 13.3.1940 raskaiden taisteluiden jälkeen. Ulkoministeri Väinö Tannerin rauhanehtoja selostanutta radiopuhetta ei kuitenkaan seurannut helpotuksen huokaus vaan kollektiivinen suru. Ehdot järkyttivät ankaruudessaan kansakuntaa, joka eli sodan viimeisiin päiviin asti siinä käsityksessä, että sotamenestys on ollut suomalaisille myönteistä.

Suomi oli taistellut 105 päivän ajan ylivoimaista vihollista vastaan ja ollut koko sodan ajan siihen asti ennennäkemättömän kansainvälisen huomion ja myötätunnon kohteena. Talvisodan taisteluiden myötä nousivat esiin ikonisina käsitteinä niin talvisodan henki kuin talvisodan ihmekin. Ne voimistuivat suomalaisuuden suurina tarinoina, kun vielä sodan jälkeenkin maa sai säilyttää laillisen järjestyksensä ja valtiollisen itsenäisyytensä.

Itä-Suomen yliopiston sotahistorian dosentti Pasi Tuunainen kertoo minkälaisista tekijöistä rakentui talvisodan ihme, eli pärjääminen taisteluissa Puna-armeijaa vastaan. Sodan kulttuurihistorian tutkija Tuomas Tepora Helsingin yliopistosta puolestaan analysoi talvisodan henkeä ja talvisotaa yleisemmin kansallisen kertomuksemme peruskivenä.

Toimittaja Ville Talola.

Kuvassa Helsinki 13.3.1940, rauhaa juhlitaan - tosin suruliputuksella. (SA-kuva)

Hiilineutraali maailma – korvaavatko yhteyttämisen kautta syntyneet suorat biopolttoaineet fossiiliset polttoaineet?

ti 10.3. klo 12.10–13.00

Elämä maapallolla on täysin riippuvainen yhteyttämisestä eli fotosynteesistä. Kasvit ja fotosynteettiset pieneliöt tuottavat kemiallista energiaa, elintärkeitä sokereita, muille eliöille. Ihmisen elämä on mahdollista vain fotosynteesin vuoksi. Saamme kaiken kasveihin varastoituneen kemiallisen energian, mm. hiilihydraattien, välityksellä.

Valtavan teollistumisen ja nykyaikaisen elämän ovat tehneet mahdolliseksi fossiiliset polttoaineet, jotka ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana kasvien keräämän auringonvalon ja sen synnyttämän biomassan kautta. Fossiiliset polttoaineet ja niistä valmistetut kemikaalit ovat tulleet tiensä päähän. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei voi enää nousta vaan sen pitää laskea. Ilmastonmuutos pakottaakin bio- ja kiertotalouteen, ja siihen fotosynteesitutkimus auttaa.

Turun yliopistossa tehdään uraa uurtavaa työtä sen eteen, että fotosynteettiset syanobakteerit ja levät saadaan valjastettua tuottamaan biopolttoaineita ja -kemikaaleja. Akateemikko Eva-Mari Aro on molekulaarinen kasvibiologi, joka tutkii fotosynteesin molekyylitason mekanismeja ja mahdollisia käyttösovelluksia. Fotosynteesi muodostaa perustan elämälle maapallolla, sillä se mahdollistaa auringon energian muuntamisen kemialliseen muotoon erilaisiksi orgaanisiksi yhdisteiksi kuten sokereiksi, rasvoiksi ja proteiineiksi, samalla kun sivutuotteena syntyy happea. Tämän saman fotosynteettisen koneiston käyttömahdollisuuksia tutkitaan myös esimerkiksi hiilivetyjen tai vedyn teolliseen tuottamiseen, osana hiilineutraaliin yhteiskuntaan tähtäävää kehitystä.

Apulaisprofessori Pauli Kallio puolestaan tutkii fotosynteesin säätelykoneistoa, jotta suoria biopolttoaineita saataisiin aikaan mahdollisimman tehokkaasti. Toimittaja on Teija Peltoniemi. Kuva Petri Kärenlampi / Yle. Lähde Turun yliopisto.

Hiilineutraali maailma – korvaavatko yhteyttämisen kautta syntyneet suorat biopolttoaineet fossiiliset polttoaineet?

ti 10.3. klo 7.15–8.05

Elämä maapallolla on täysin riippuvainen yhteyttämisestä eli fotosynteesistä. Kasvit ja fotosynteettiset pieneliöt tuottavat kemiallista energiaa, elintärkeitä sokereita, muille eliöille. Ihmisen elämä on mahdollista vain fotosynteesin vuoksi. Saamme kaiken kasveihin varastoituneen kemiallisen energian, mm. hiilihydraattien, välityksellä.

Valtavan teollistumisen ja nykyaikaisen elämän ovat tehneet mahdolliseksi fossiiliset polttoaineet, jotka ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana kasvien keräämän auringonvalon ja sen synnyttämän biomassan kautta. Fossiiliset polttoaineet ja niistä valmistetut kemikaalit ovat tulleet tiensä päähän. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei voi enää nousta vaan sen pitää laskea. Ilmastonmuutos pakottaakin bio- ja kiertotalouteen, ja siihen fotosynteesitutkimus auttaa.

Turun yliopistossa tehdään uraa uurtavaa työtä sen eteen, että fotosynteettiset syanobakteerit ja levät saadaan valjastettua tuottamaan biopolttoaineita ja -kemikaaleja. Akateemikko Eva-Mari Aro on molekulaarinen kasvibiologi, joka tutkii fotosynteesin molekyylitason mekanismeja ja mahdollisia käyttösovelluksia. Fotosynteesi muodostaa perustan elämälle maapallolla, sillä se mahdollistaa auringon energian muuntamisen kemialliseen muotoon erilaisiksi orgaanisiksi yhdisteiksi kuten sokereiksi, rasvoiksi ja proteiineiksi, samalla kun sivutuotteena syntyy happea. Tämän saman fotosynteettisen koneiston käyttömahdollisuuksia tutkitaan myös esimerkiksi hiilivetyjen tai vedyn teolliseen tuottamiseen, osana hiilineutraaliin yhteiskuntaan tähtäävää kehitystä.

Apulaisprofessori Pauli Kallio puolestaan tutkii fotosynteesin säätelykoneistoa, jotta suoria biopolttoaineita saataisiin aikaan mahdollisimman tehokkaasti. Toimittaja on Teija Peltoniemi. Kuva Petri Kärenlampi / Yle. Lähde Turun yliopisto.

Sairastettu tuhkarokko vie immunologisen muistin, mutta tuhkarokkorokotus säästää sen

pe 6.3. klo 12.10–13.00

Tappava isorokko on maailmasta hävitetty kattavilla rokotusohjelmilla, mutta miten on muiden kulkutautien laita? Mitä eroa sillä on sairastaako lastentaudit vai suojautuuko taudeilta rokotteilla? Sekä tuhka- ja vesirokon sairastamalla että rokotteella ihmisen puolustussysteemi oppii torjumaan uuden tartunnan loppuiäksi. Mutta erojakin on, terhakkaat tautivirukset aiheuttavat pitkäaikaisia tai pysyviä jälkiseuraamuksia.

Tuhkarokon poteminen aiheuttaa potilaalle immunologisen muistinmenetyksen, joka altistaa kaikille tyrkyllä oleville tartuntataudeille. Vesirokon sairastaminen jättää ikuiseksi riesaksi Varicella zoster-viruksen väijymään ihmispolon selkäytimen hermojuureen. Sieltä tämä herpesviruksiin kuuluva virus pomppaa esiin stressin, ikääntymisen tai puolustuskyvyn heikkenemisen myötä ja aiheuttaa vyöruusun. Rokotteissa käytetyt heikennetyt virukset eivät moiseen pysty.

Miten immuuniteetti kehittyy sairastamalla tai rokottamalla ja miten laumasuoja toimii entä miksi meillä on paikallisia epidemioita rokotuskattavuudesta huolimatta. Professorit Mikael Knip ja Anu Kantele puhuvat tarttuvista taudeista ja rokotteista Tiedeykkösessä. Toimittaja on Leena Mattila.

Kuva: All Over Press / Mauricio Jordan / Alamy

Sairastettu tuhkarokko vie immunologisen muistin, mutta tuhkarokkorokotus säästää sen

pe 6.3. klo 8.00–8.50

Tappava isorokko on maailmasta hävitetty kattavilla rokotusohjelmilla, mutta miten on muiden kulkutautien laita? Mitä eroa sillä on sairastaako lastentaudit vai suojautuuko taudeilta rokotteilla? Sekä tuhka- ja vesirokon sairastamalla että rokotteella ihmisen puolustussysteemi oppii torjumaan uuden tartunnan loppuiäksi. Mutta erojakin on, terhakkaat tautivirukset aiheuttavat pitkäaikaisia tai pysyviä jälkiseuraamuksia.

Tuhkarokon poteminen aiheuttaa potilaalle immunologisen muistinmenetyksen, joka altistaa kaikille tyrkyllä oleville tartuntataudeille. Vesirokon sairastaminen jättää ikuiseksi riesaksi Varicella zoster-viruksen väijymään ihmispolon selkäytimen hermojuureen. Sieltä tämä herpesviruksiin kuuluva virus pomppaa esiin stressin, ikääntymisen tai puolustuskyvyn heikkenemisen myötä ja aiheuttaa vyöruusun. Rokotteissa käytetyt heikennetyt virukset eivät moiseen pysty.

Miten immuuniteetti kehittyy sairastamalla tai rokottamalla ja miten laumasuoja toimii entä miksi meillä on paikallisia epidemioita rokotuskattavuudesta huolimatta. Professorit Mikael Knip ja Anu Kantele puhuvat tarttuvista taudeista ja rokotteista Tiedeykkösessä. Toimittaja on Leena Mattila.

Kuva: All Over Press / Mauricio Jordan / Alamy

Raaseporin keskiaikainen linna oli tärkeä osa Ruotsin valtakunnan puolustusta ja eurooppalaista linnakulttuuria

ti 3.3. klo 12.10–13.00

Runsas arkeologinen aineisto kertoo siitä, kuinka Läntisellä Uudellamaalla sijaitseva Raasepori oli osa eurooppalaista linnakulttuuria. Se rakennettiin 1300-luvun lopussa ja oli käytössä vajaan 200 vuoden ajan. Ohjelmassa kerrotaan, kuinka Helsingin perustaminen ja linnan olutkellarin sortuminen johtivat Raaseporin linnan hylkäämiseen. Tämänhetkisen tiedon mukaan Raaseporiin hankittiin todennäköisesti Suomen ensimmäinen tuliase.

Linnat olivat keskiajalla merkittäviä keskuksia, joista käsin hoidettiin niin puolustusta, veronkantoa kuin hallintoakin. Linnojen vaikutusvalta ulottui linnaläänin jokaiseen taloon ja tupaan.

Raaseporin linna oli yksi Ruotsin kruununlinnoista. Kun Raaseporin linnassa asuttiin, Suomi oli Ruotsin kuningaskunnan itäinen osa, jossa oli asukkaita alle 300 000. Puolustuksellisesti Suomella oli koko valtakunnassa tärkeä rooli, sillä miltei puolet Ruotsin valtakunnan rajoista kulki Suomessa.

Raaseporin linnan ympäristössä on suoritettu arkeologisia kaivauksia useaan otteeseen, ja vuonna 2014 alkaneet kaivaukset jatkuvat edelleen. Ohjelman asiantuntijoina toimii kolme arkeologia, Georg Haggrén, Elina Terävä ja Tarja Knuutinen, ja ohjelman on toimittanut Riikka Warras.

Raaseporin keskiaikainen linna oli tärkeä osa Ruotsin valtakunnan puolustusta ja eurooppalaista linnakulttuuria

ti 3.3. klo 8.00–8.50

Keskiaikainen Raaseporin linna oli tärkeä osa Ruotsin valtakunnan puolustusta. Runsas arkeologinen aineisto kertoo siitä, kuinka Läntisellä Uudellamaalla sijaitseva Raasepori oli osa eurooppalaista linnakulttuuria. Se rakennettiin 1300-luvun lopussa ja oli käytössä vajaan 200 vuoden ajan. Ohjelmassa kerrotaan, kuinka Helsingin perustaminen ja linnan olutkellarin sortuminen johtivat Raaseporin linnan hylkäämiseen. Tämänhetkisen tiedon mukaan Raaseporiin hankittiin todennäköisesti Suomen ensimmäinen tuliase.

Linnat olivat keskiajalla merkittäviä keskuksia, joista käsin hoidettiin niin puolustusta, veronkantoa kuin hallintoakin. Linnojen vaikutusvalta ulottui linnaläänin jokaiseen taloon ja tupaan.

Raaseporin linna oli yksi Ruotsin kruununlinnoista. Kun Raaseporin linnassa asuttiin, Suomi oli Ruotsin kuningaskunnan itäinen osa, jossa oli asukkaita alle 300 000. Puolustuksellisesti Suomella oli koko valtakunnassa tärkeä rooli, sillä miltei puolet Ruotsin valtakunnan rajoista kulki Suomessa.

Raaseporin linnan ympäristössä on suoritettu arkeologisia kaivauksia useaan otteeseen, ja vuonna 2014 alkaneet kaivaukset jatkuvat edelleen. Ohjelman asiantuntijoina toimii kolme arkeologia, Georg Haggrén, Elina Terävä ja Tarja Knuutinen, ja ohjelman on toimittanut Riikka Warras.