Kalevala palaa!

Kalevala palaa!

Yle Areena

Sarjassa tutkitaan, miten Kalevala näkyy nykypäivässä. Kuka tai mikä on nykypäivän Väinämöinen ja onko suloisen Ainon kohtalo varhainen esinäytös Me Too -kampanjalle.

Kalevalaa kirjoittaessaan Lönnrot uudisti ja yhtenäisti suomen kieltä, mutta miten kieli uudistuu nykypäivänä? Sen sijaan freestyle rap on improvisoimisineen runonlaulannan suora perillinen.

Monet yritit ja parannuskeinot ovat käytössä nykyisinkin, eivätkä suomalaiset ole saunastakaan luopuneet - siellä me rentoudumme ja puhdistaudumme nykyisinkin niin kuin ennenkin.

Työryhmä: Leena Mattila, Teija Peltoniemi, Jaana Sormunen, Juha Jäntti, Mira Gartz, Milla Pelkonen, Maija Kaipainen

Jaksot

Vanha Louhi, Pohjolan matriarkka - riivinrauta vai viisas näkijä? Mitä Louheus on tänään?

torstaina 25.4.60 min

Pohjolan valtiattarella vanhalla Louhella on ristiriitaisia ominaisuuksia. Hän on hurja, pistää hanttiin Kalevalan miessankareille mutta toisaalta lohduttaa heitä. Louhen vanhuus on Kalevalassa negatiivista toisin kuin Väinämöisen vanhuus. Louhi myös kuvataan rumaksi.

Kirjailija JP Koskisen mielestä Louhi on reaalipoliitikko. ”Louhi toimii niin, että oma väki saa parhaimman lopputuloksen. Yhteisön etu on tärkeää eivätkä ne keinot, kuinka lopputulos saavutetaan”, pohtii Koskinen.

Louhi muuttuu kansalliseepoksessa lopussa kyyhkyseksi. Mistä tässä muodonmuutoksessa on kysymys – ja jos Louhi vielä edustaa suomalaisen vahvan naisen arkkityyppiä?

Mikä on Louhen hallitsema Pohjola? Vai onko paikalla pikemminkin symbolinen merkitys – ylitetäänkö Pohjolassa rajoja? Pohjolaa valottavat kirjailija Tiina Piilola sekä tutkija Niina Hämäläinen Suomalaisen kirjallisuuden seurasta. Tutkija Tiina Männistö-Funk pohtii Louhen ja sammon suhdetta, kuka keksi sammon?

Entä mitä Louhen monipuoliset piirteet ovat meidän ajassa? Tästä kirjailija JP Koskisella on selkeä näkemys.

Louhen tarinaa peilaavat tähän aikaan myös parikymppiset Oona Pennanen, Vilma Sippola ja Veera Wahlroos.

Toimittaja on Teija Peltoniemi. Äänisuunnittelu Juha Jäntti ja Joonatan Kotila.

Ilmarinen, teknologia-suomen esiinmarssija ja hyvinvointisammon takoja

torstaina 25.4.45 min

Voiko seppä Ilmarista pitää suomalaisen miehen ja varsinkin insinöörin esikuvana? Ilmarinen takoi sammon, runsauden sarven, mutta kukaanhan ei sitä Kalevalassa saanut. Olisimmeko kansakuntana menestyneet paremmin, jos sampoa ei olisi Kalevalassa menetetty?

Ilmarista ja Sampoa pohtivat tutkijat Tiina Männistö-Funk Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta Göteborgista ja Petri Paju Turun yliopistosta, sekä kirjailijat Risto Isomäki JP Koskinen ja Tiina Piilola.

JP Koskisen mukaan Ilmarinen on Väinämöistä avoimempi persoona, joka ei panttaa tietojaan. Ilmarisen tapa toimia, enemmän tekoja kuin sanoja, hyödyttää pitkällä aikavälillä yhteisöä paremmin, sanoo Koskinen.

Petri Paju on tutkinut 1950-luvulla tekniikan kehittäjien kansallisia motiiveja ja perusteluja. Sodanjälkeisen suomen teknologiseen kehityksen puolesta vedottiin jopa Ilmariseen. Oliko siitä apua? Mitkä teknologiat olisivat tämän päivän sampoja?

Toimittaja on Teija Peltoniemi. Äänisuunnittelu Juha Jäntti ja Joonatan Kotila.

Oliko nuori Aino uhri vai #metoo-kampanjan esitaistelija?

torstaina 25.4.69 min

Nuoren Ainon tarina kerrotaan Kalevalan alkupuolen runoissa. Kohtalo on kova. Aino ei halua liittoa Väinämöisen kanssa. Hän itkee pari päivää ja lopulta hukkuu tai hukuttautuu.

”Aino on kaikkien nuorten naisten esitaistelija ja #metoo-kampanjan keulakuva. Aino ei hyväksy minkäänlaista häirintää tai tytöttelyä”, sanoo tutkija Niina Hämäläinen Suomalaisen kirjallisuuden seurasta.

Kirjailijat Risto Isomäki ja JP Koskinen näkevät Ainon pikemminkin uhrina kuin esikuvana tämän päivän nuorille naisille. Isomäen mielestä Aino ei kelpaa esikuvaksi suomalaisille nuorille naisille. ”Aino oli vähän nössö - miksei hän vetänyt Väinämöiselle turpiin?”, kysyy Isomäki.

Tiina Piilolaa kiehtoo Kalevalan naisten muutoskyky. Ainohan muuttuu vedenneidoksi ja siinä muodossa pääsee laukomaan Väinämöiselle näkemyksiään. Mitä Aino edustaisi nykyajassa?

”Jo Kalevalassa Aino edusti uutta ihmistyyppiä, ja sitä hän edustaa nytkin”, sanoo kirjailija, tutkija Tiina Piilola, joka on tutkinut Kalevalan naisia väitöskirjan verran ja nyt aiheesta on ilmestynyt myös tietokirja.

JP Koskinen puolestaan näkee Aino-runoissa opetuksen 1800-luvun hengen mukaisesti. ”Jos väkivalloin koettaa saavuttaa jonkun itselleen, siitä ei hyvää seuraa eikä kenenkään kannata elää muiden normien mukaan”, tulkitsee Koskinen Ainon kohtaloa.

Ainon tarina on ikiaikainen. Mies ahdistelee nuorta naista. Samantyyppisestä maailmasta ammentaa Q-teatterissa Saara Turusen ohjaama näytelmä Medusan huone. Medusa oli kaunis nuori nainen Kreikan tarussa. Merenjumala Poseidon raiskasi Medusan. Tapahtuman jälkeen Medusa muuttui käärmetukkaiseksi naiseksi.

Näytelmää ja Ainon tarinaa kommentoivat parikymppiset Oona Pennanen, Vilma Sippola ja Veera Wahlroos. Mukana ohjelmassa myös tutkija Tiina Männistö-Funk.

Toimittaja on Teija Peltoniemi. Äänisuunnittelu Juha Jäntti ja Joonatan Kotila.

Kalevalan keskushahmo, Väinämöinen - tosi tietäjä ja shamaani, ihmisten villitsijä? Mitä Väinämöinen olisi tänään?

torstaina 25.4.51 min

Kansalliseepoksen keskushahmoa, Väinämöistä, markkinoidaan viisaana tietäjänä sekä soittajana ja runonlaulajana. Mutta oliko hän viisas heti Kalevalan alussa? Tutkija Tiina Piilolan mielestä ei ollut, vaan Kalevalan tarinan edetessä Väinämöinen kehittyy ja hän muuttuu viisaaksi aivan tarinakokoelman lopussa.

Piilola on tutkinut väitöskirjassaan Kalevalan naisia ja toki hän on luonut tutkijan katseensa Kalevalan keskushahmoon. Varsinkin naiset muuttuvat Kalevalan tarinan myötä, mutta myös Väinämöinen muuttuu myönteiseen suuntaan juonen edetessä. ”Väinämöinen on todenmukainen, inhimillinen olento; viisaatkin ihmiset ovat itsensä suhteen sokeita eivätkä näe omia heikkoja kohtiaan, miettii Piilola.

Väinämöisellä on hallussaan tietoa, jota muilla ei ole. Näin hän hallitsee muita salatulla tiedollaan sekä puheenlahjoillaan. Tekniikan historiaa tutkiva Tiina Männistö-Funk Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta pitääkin Kalevalan päähahmoa jonkinlaisena konsulttina, joka saa ihmiset uskomaan puheisiinsa. Nykyaikana tällainen puhe vertautuu utopistisiin teknologiahaaveisiin, muun muassa Marsin asuttamiseen.

Jos Väinämöinen olisi viisas heti Kalevalan alkumetreillä, niin miksi hän vokottelee nuorta Ainoa. Joukahainen oli luvannut sisarensa Ainon vanhalle Väinämöiselle oman nahkansa pelastaakseen, mutta Aino ei moiseen suostunut. Hän hukuttautuu.

Näkemyksiään Kalevalasta ja Väinämöisestä sekä mitä hahmo olisi tänään kertovat lisäksi tutkija Petri Paju Turun yliopistosta sekä kirjailijat JP Koskinen ja Risto Isomäki. Isomäki on pohtinut kansalliseepoksen maailmaa Viiden meren kansa -romaaniaan varten, ja Koskinen puolestaan Kalevan poikien kronikka -romaaniinsa.

Toimittaja on Teija Peltoniemi. Äänisuunnittelu Juha Jäntti ja Joonatan Kotila.

Kalevalainen jäsenkorjaus ja kuppaus parantavat oloa sekä hoitavat kolotuksia muinaisin keinoin

perjantaina 29.3.53 min

Kuppaus ei ole ollenkaan suomalainen keksintö. Se on laahattu tänne kaukaa antiikista ja läpi Euroopan sekä Pohjoismaiden. Alun perin antiikissa vaivoja hoidettiin palauttamalla ruumiinnesteiden tasapaino kuppaamalla. Jos keltaista tai mustaa sappea oli ylen määrin, niin kuppaamalla nesteet korjattiin tasapainoon. Myöhemmin alettiin poistaa ns. pahaa verta. Sitten englantilainen tohtori Harvey älysi 1600-luvulla, että veri kiertää suonissa, joten paha veri-teorialta putosi pohja. Kuppaaminen katosi muualta Euroopasta satoja vuosia sitten, mutta Suomessa se on säilynyt. Kupparit kuolivat meilläkin lähes sukupuuttoon 50-luvulla, mutta sitten uusi polvi kiinnostui alasta ja nykyään perinteinen märkäkuppaus on taas voimissaan. Kuppauksen säilymistä on edistänyt se, että Suomessa on aina piisannut kuppaukseen sopivia saunoja. Entisinä tautisina aikoina savusaunat olivat puhtaita pesupaikkoja eikä niissä kuppauksen lisukkeena levitetty tauteja. Muinainen kalevalainen jäsenkorjaus on nykyään EU-nimisuojattu kansanlääkintäkeino. Kainuun piirilääkäri Elias Lönnrotin kokoaman Kalevalan 15. runossa on kuvaus jäsenkorjauksesta. Kun runonlaulun perinne säilyi idässä ja Kalevalassa niin jäsenkorjauksen taito säilyi Länsi-Suomessa. Vanhan manipulaatiohoidon, peukalolla parantamisen, perinne elvytettiin ja nykyään kalevalaista jäsenkorjausta voi opiskella kolmevuotisessa koulutuksessa. Tiettyjen lääkekasvien tapaan myös kalevalaisella jäsenkorjauksella on tieteellisesti osoitettu teho potilaiden hoidossa. Peukaloimalla voidaan korjata mm. asentovirheitä ja parantaa tuki- ja liikuntaelinten kiputiloja. Molemmat vanhat hoitokeinot Väinämöisen ajoilta ovat alkaneet uudelleen kiinnostaa ihmisiä. Suoneniskentä ja iilimadot ovat pudonneet pelistä, mutta kuppaus on taas voimissaan, sanoo filosofian tohtori Hindrik Strandberg. Nykyisin kalevalainen jäsenkorjaaja on suojattu nimike, jota voi käyttää vasta, kun on suorittanut vaadittavat opinnot ja työnäytteet, kertoo fysioterapeutti, mestari kalevalainen jäsenkorjaaja Katja Rajala. Äänisuunnittelu Laura Koso. Toimittaja on Leena Mattila.

Monet perinteiset kasvirohdot ovat käytössä, osa niistä haetaan puhdistettuna purkkitavarana apteekista

perjantaina 29.3.62 min

Kaikkialla maailmassa ihmiset ovat lääkinneet itseään, toisiaan ja karjaansa erilaisilla kasvipohjaisilla rohdoilla. Joissakin rohtokasveissa on niin hyviä tehoaineita, että niistä on jalostettu lääkkeitä. Lääketeollisuus valmistaa niitä nykyään reseptilääkkeinä pillereinä purkkiin. Ja hyvä niin, sillä esimerkiksi sormustinkukan sydänlääkkeenä käytetty tehoaine, digitalis eli digoksiini, on tappavan myrkyllistä pieninäkin yliannoksina. Omatoiminen annostelu voi helposti viedä hengen, koska kasvien väkevyys vaihtelee. Luonnosta kerättyjen kasvien väkevyys vaihtelee eri vuosina ja eri paikoissa sää- ja kasvuolojen mukaan hyvinkin paljon. Tästä syystä tappavan ja hoitavan annoksen rajaa on mahdotonta arvioida tarkasti. Täsmällinen annostus on tarpeen, jotta potilas ei kuole taudin sijaan voimalliseen lääkekasviin. Miten nykyajan proviisorit ja farmakologit suhtautuvat muinaisten suomalaisten käyttämiin rohdoskasveihin, siitä kertoo Yvonne Holm. Sinikka Piippo kertoo myös siitä miten nokkosta käytettiin himon nostatukseen. Lääkekasveja on uutettu veteen ja tinktuuraksi viinaan. Kasveilla on hoidettu ja niillä hoidetaan edelleenkin myös ulkoisesti. Lapsikin tietää, että piharatamon lehti on kiva leikkilaastari. Ratamonlehti parantaa myös oikeasti, sillä siinä on kipua lievittäviä salisylaatteja ja haavaa hoitavaa allantoiinia. Samoja aineita saa apteekista: aspiriinia tulehduskipulääkkeeksi ja allantoiinia haavan- sekä ihonhoitoon. Monilla kasveilla on suomalaisessa nimessään sana "rohto", on rohtoraunioyrtti, rohtovirmajuuri, rohtotulikukka, mutta onko nimissä perää? Entä voiko kasvien nimistä päätellä mihin niitä on käytetty, esim. ruttojuuri, maksaruoho, keuhkojäkälä, silmäruoho, hulluruoho? Osa nimistä osuu edelleen oikeaan, mutta esimerkiksi maksaruoho on nimetty ulkomuotonsa mukaan Mitä nykyään tiedetään muinaisten ja myös nykyisten suomalaisten käyttämistä lääkekasveista? Kasvilääkkeistä kertovat farmaseuttisen biologian professori, Yvonne Holm ja kasvitieteilijä, professori Sinikka Piippo Helsingin yliopistosta. Äänisuunnittelu Laura Koso. Toimittaja on Leena Mattila.

Kalevalan malliin kyllä saunotaan, mutta loitsut pitää nykyään hakea arkístoista

perjantaina 29.3.54 min

Kalevalan mailla kalman tai saunan väki eli voima voi auttaa ihmistä. Toisaalta voima voi myös tarttua ja olla kuolemaksi normin rikkojalle. Kalmismaalla, kuolleissa, saunassa ja loitsuissa oli voimaa, jota voitiin käyttää niin hyvään kuin pahaankin. Loitsuilla parannettiin sairaita ja autettiin synnytyksissä, mutta niitä voitiin käyttää myös vahingoittamiseen. Toisaalta saunan tai kalman voima saattoi hinkaantua eli tarttua, jos käyttäytyi sopimattomasti saunassa, muissa pyhissä paikoissa tai kuolevan läheisyydessä. Kuka hyvänsä ei voinut olla yhteydessä tuonilmaisiin tai suvun vainajiin, sillä se oli vaarallista tavalliselle ihmiselle. Tarvittiin tietäjän taitoja ja pitkiä loitsuja. Yhteydenpito vainajiin tai kalman voimiin vaati myös tietäjältä itseltään voimaa eli väkeä ja loitsujen osaamista. Yskään ja muihin pikkuvaivoihin oli omat helpot loitsunsa, ja niitä osasivat lapsetkin. Juhannustaikojen lisäksi vanhoihin loitsuihin ja parannuskeinoihin ei nykyisin enää juuri törmää. Sen sijaan monet kalevalaiset saunatavat ovat meillä edelleen käytössä. Niitä tuskin huomaa muulloin kuin silloin, kun joku saunoo väärin. Joka tapauksessa saunassa, riihessä ja muissa riittävän vanhoissa rakennuksissa oli tonttuja ja haltioita, joita ei sopinut suututtaa. Saunassa ei sopinut metelöidä eikä juopotella. Saunaryypyt piti ottaa vasta saunan jälkeen. Jos pieri saunassa, niin tonttu poltti päreensä ja rankaisi paiseilla ruokotonta saunojaa. Lauteiden alle kusijalta tonttu kärvensi nahan. Joskus saunatonttu saattoi suuttua niin pahasti, että poltti koko saunan. Saunan rakentamiseenkin oli omat sääntönsä. Eikä ollut ihan yksi lysti kuka lämmitti uuden saunan ensimmäistä kertaa, sillä ensimmäisestä lämmittäjästä tuli kuoltuaan saunaan tonttu. Kalman väkeen, tuonilmaisiin, suomalais-karjalaisten loitsujen ja tietäjien maailmoihin mennään Helsingin yliopiston folkloristiikan professori Lotte Tarkan opastuksella. Lopuksi arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta kertoo, miten saunatonttujen, haltioiden ynnä muiden saunan asukkaiden kanssa pitää elellä, etteivät ne polta päreitään ja saunaa tai saunojan nahkaa.

Leena Mattila penkoo Kalevalan aikaisia sauna- ja loitsuperinteitä. Äänisuunnittelu Laura Koso ja Katja Kostiainen.

Freestyle rap on nykyajan runonlaulantaa

keskiviikkona 27.2.41 min

Runonlaulanta oli entisaikojen tapa muistaa ja välittää perinnettä sekä kertoa tarinoita. Ja laulaenhan Kalevalankin runot alunperin esitettiin, ei runoja lausuen. Kalevalamittainen runolaulu on perinteistä itämerensuomalaista kerrontaa, jota lauletaan ja käytetään vaikkapa sananlaskuissa vielä tänäkin päivänä. Runolaulun perillinen tuottamistavan perusteella ja tarinankerronnan keinoin on improvisoitu rap eli freestyle, joka on merkittävä ilmiö nykypäivän Suomessa.

Runolaulusta ennen ja tänään kertovat tutkija Venla Sykäri sekä muusikko, runolaulaja Taito Hoffrén, joka myös laulaa Vienan karjalaista ja omaa runolaulua. Freestyle räppiä esittävät YleX:n Lyömättömät. Äänisuunnittelu Juha Jäntti. Toimittaja Jaana Sormunen.

Lönnrot uudisti suomen kieltä, nyt sitä tekevät massat

keskiviikkona 27.2.38 min

Elias Lönnrot on Suomen arvostetuimpia kielen kehittäjiä, mutta mikä oli Kalevalan rooli siinä? Kalevalaa kootessaan Lönnrot yhtenäisti suomen kirjakieltä eri murteiden pohjalta, jotta sen kieli olisi ymmärrettävää kaikille suomalaisille - Kalevalan runoissahan oli paljon karjalaisia ja itämurteisia sanoja ja muotoja, jotka poikkesivat senaikaisesta, suomen länsimurteisiin pohjautuvasta kirjakielestä, ja joita muualla Suomessa ei välttämättä ymmärretty. Samalla Lönnrot loi uudissanoja, ja siinä hän teki merkittävää työtä erityisesti Kalevalan ulkopuolella. Lönnrotin aikaan suomen kirjakielen kehittämiselle oli tarvetta, mutta mikä on tilanne nyt? Kuinka kieli uudistuu nykyään - vai onko kirjakielemme jo valmis?

Dosentti Petri Lauerma ja sosiolingvisti Heini Lehtonen pohtivat Lönnrotin ja Kalevalan merkitystä suomen kielen kehitykselle sekä sitä, kuinka nykysuomi uudistuu. Ohjelmassa kuullaan myös Lönnrotin omia ajatuksia suomen kielen uudistamiseksi. Kalevalan runoja laulaa Taito Hoffrén. Äänisuunnittelu Juha Jäntti. Toimittaja Jaana Sormunen.

Kalevala oli Lönnrotille suuri kansallinen projekti, mutta kenen runoja siinä lauletaan?

keskiviikkona 27.2.41 min

Elias Lönnrot teki kymmenisen matkaa eri puolille Karjalaa 1820-40 -luvuilla ja keräsi runoja paikallisilta runolaulajilta. Hänen käsityksensä mukaan runot kertoivat myyttisiä tarinoita muinaisista suomalaisista ja kuvasivat kansamme historiaa, ja näistä hän kokoaisi Suomelle kansalliseepoksen - nousevan kansallisuusaatteen hengessä. Keräämistään sadoista runoista ja tuhansista säkeistä Lönnrot loi Kalevalan, mutta miten? Mikä Kalevalassa on suomalaista, mikä karjalaista ja mikä Lönnrotin omaa? Entä mitä Kalevalasta ajateltiin sen syntyaikaan Suomessa ja sittemmin rajantakaisessa Karjalassa - tai nykyään?

Tutkijat Heidi Haapoja-Mäkelä ja Eila Stepanova valottavat Kalevalan syntyhistoriaa ja keskustelua sen omistajuudesta, sekä pohtivat sen merkitystä Suomelle - ja Karjalalle - silloin ja nyt. Kalevalan runoja ohjelmassa laulaa Taito Hoffrén. Äänisuunnittelu Juha Jäntti. Toimittaja Jaana Sormunen.